lauantai 27. elokuuta 2016

Hakukokeilua

Mitä on haku?


Heinäkuussa tuli ilmoitus, että Pirkanmaan sennen (sveitsinpaimenkoirien rotuyhdistys) järjestää halukkaille jäsenilleen hakukurssin. Pidemmittä suunnitteluitta päätin ilmoittaa Asbelin kurssille. Kummallakaan, ei minulla eikä koiralla ollut minkäänlaista käsitystä hausta harrastuksena eli täysin ummikkona päätimme lähteä kokeilemaan lajia. Tiesin vain, että haussa koira etsii metsästä ihmisen. Alla hieman tarkempi kuvaus hausta niille, jotka lajia eivät tunne.

Haku tarkoittaa, että koira etsii nopeasti ja järjestelmällisesti ilmavainunsa avulla metsään piiloutuneita ihmisiä eli ”maalimiehiä”. Hakualueen keskellä kulkee pituussuunnassa keskilinja, jota ohjaaja kulkee eteenpäin ja josta koira lähetetään etsimään järjestelmällisesti vuorotellen kummallekin puolelle. Hakualue on tallattu, eikä koiran pitäisi jäljestää, vaan etsiä nimenomaan ilmavirtojen mukana kulkeutuvien hajujen perusteella. Hakualueen pituus ja työskentelyaika riippuu koiran kilpailuluokasta.
Maalimiehen löydettyään koiran tulee ilmaista hänet, joko haukkumalla tai rullalla. Haukkumalla ilmaiseva koiran tulee haukkua koetilanteessa niin kauan, kunnes ohjaaja saapuu paikalle. Rullailmaisu tarkoittaa sitä, että löydettyään maalimiehen, koira ottaa pannassaan roikkuvan rullan suuhunsa ja vie sen ohjaajalle. Tämän jälkeen ohjaaja kytkee koiran näyttöliinaan ja koira vie ohjaajan maalimiehen luo.
Lähde: http://www.kpsh.net/pk-haku/

Asbelin harrastustaustaa

Mutta ennen kuin kerron hakukokeilustamme, kerrottakoon lyhyesti Asbelin taustasta. Asbel on oikein sellainen jukuri muulipää, jonka luonne on aivan kertakaikkisen ihana, mutta samalla ah niin raivostuttava. Hän on itsenäinen ja tekee todellakin kaikki aina oman päänsä mukaan. Asbel kiihtyy ja innostuu muista koirista niin paljon, että kaikki harrastukset, joissa muita koiria on mukana, on voitu tämän herran kohdalla unohtaa. Poikkeuksena näyttelyt, joissa Asbel kävi muutaman kerran ennen kastrointiaan ja valioituikin Suomen muotovalioksi vuonna 2014. Näyttelyihin kun voi mennä vaikka tuntia paria aiemmin koiran kanssa rauhoittumaan joten kehässä käytös on jo sitten rauhallista. No, monissa muissa harrastuksissa kuten rallytokossa, jota monet grosset harrastavat, koiran pitäisi pystyä keskittymään siihen tekemiseen omistajan kanssa eikä siihen mitä muut koirat tekevät. Ei onnistu Asbelilta, tai voisi onnistua, mutta omistajan verenpaine nousisi sen verran korkealle, ettei se olisi enää kenellekään kivaa. Niinpä harrastusmäärä on jäänyt vähälle, ei sillä että mitään varsinaista harrastuskoiraa olisimme edes etsineetkään. Meille pääasia on, että koira haluaa liikkua meidän kanssa metsässä ja on perheenjäsen.

Mutta tulihan sitä jälkikurssilla käytyä kolmisen vuotta sitten ja se homma taittui Asbelilta hyvin. Tuolloinkin kuitenkin hieman keskittymistä häiritsi muut koirat, mutta selkeästi nenän käyttö on Asbelille luontaista. 


Asbelin harrastuksia on tokon ja muun vakavan toiminnan sijaan mm. ei niin vakava 
"rupikonnan etsintä" ;)

Ensimmäinen hakukokeilu

Hakukurssi järjestettiin Ylöjärvellä ja kurssille oli ilmoittautunut yhteensä kahdeksan koirakkoa (joista kaksi ei ollut ensimmäisellä kerralla paikalla): neljä berniä, hovawart, bordercollie, landseer ja Asbel. Ensimmäisen kerran ensimmäinen puolituntinen meni kun kouluttaja kertoi haun taustoista, periaatteista ja säännöistä. Kouluttaja kertoi myös mitä vaaditaan, jos haluaa edetä kilpatasolle asti. (tässä välissä minä hieman saatoin jopa ääneen naurahtaa. Ajatus Asbelin kanssa kisaamisesta sai väkisin hymyn huulille ;) ) Kävi ilmi, että kaikki muut paikallaolijat olivat jo aiemmin harrastaneet lajia joten me olimme ainoa "ummikkokoirakko". No, olin kuitenkin jo etukäteen ottanut selvää, että myös aloittelijat olivat tervetulleita, joten päätin että vaikka saisimme tyhmänleiman, esittäisin kaikki kysymykset mitä mielessä oli.  

Taustalla oli siis vähäistä harrastustoimintaa ja koko kesä menikin kotona ja metsässä möllötellessä, joten yhtäkkinen visiitti muualla sai selkeästi Asbelin kierrokset nousemaan. Olimme vuorossa toisena kun olimme nähneet yhden koirakon, iloisen bernin suorituksen. Päästyään kontista ja nähtyään ringissä odottavat ihmiset Asbel päättikin pitää (odotetusti) hienon konsertin, minkä seurauksena päätetiin, että Asbelin vuoro aloitetaan makkararingillä, jossa ympärillä olevat ihmiset kutsuvat nimeltä koiraa luokseen ja antavat herkkuja. Tarkoituksena on luoda mukava ilmapiiri koiralle ja että antaa mielikuva, että ihmiset ovat kivoja (Asbelin mielestä ihmiset ovat ihan kivoja kunhan ne on ensin kunnolla haukuttu, varsinkin tuollaiset epämääräiset, jotka seisovat ringissä metsässä ;) ). 


Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta. Metsässä ei kännykällä saa oikein hyviä kuvia, eikä kuvien ottaminen ole helppoa kun samalla pitäisi pitää koiraa ja keskittyä jotenkin tekemiseen..

Makkararingin aikana minä odotin puskassa, sillä olimme todenneet, että koska aikasempaa hakuhistoriaa ei ole, olisi varmempaa jos maalimiehenä olisi tuttu ihminen. Etäisyys lähtöpisteestä oli sen verran lyhyt (n. 30 m), että Asbel löysi heti minut ja sai siitä palkkaa. Toiseen piiloon minä menin sitten vieraan maalimiehen kanssa, ja sovimme, että minä en reagoi löytöön mitenkään vaan maalimies kehuu ja antaa palkan. Jälleen kerran piilo oli helppo. Pääasia oli kuitenkin, että Asbel saa juonenpäästä kiinni. 

Kolmannella kerralla maalimiehenä oli ainoastaan vieras ihminen. Lähtötilanteessa maalimies näytti Asbelille namikippoa, jossa oli maksalaatikkoa, ja oikein lirkuttelemalla lähti juoksemaan metsään, minkä tarkoituksena oli herättää Asbelin mielenkiinto. Käännös pois päin, ettei Asbel näe suoraa linja 
piiloon ja kova nostatus Asbelille :" Mihin se ukko oikein meni? Missä ukko on" ym". Takaisin asemiin ja kun koira katsoo oikeaan suuntaan, lähetys etsintään sanalla "ukko". No edellämainitut toimenpiteet saivat sen verran Asbelin kiinnostuksen nousemaam, että Asbel hienosti lähti etsimään ja löysi maalimiehen. Ihan lopussa Asbelin kiinnostus lopahti, eikä poika malttanut tulla maalimiehen kanssa pois vaan lopussa lähti omille teilleen. 

Maalimies löydetty!

Analyysia


Asbel tykkää hakea, mikä on pääasia ja koko homman juju. Kouluttajan mukaan suurin osa koirista tykkää hausta, koska se ei ole ehkä niin justiinsa (vrt. esim toko) ja koira saa vapaasti juosta metsässä. Toisekseen Asbel lähti oma-aloitteisesti hakemaan. Kolmanneksi Asbel ei haukkunut maalimiehelle! Sinänsä yllättävää, koska voisin kuvitella, että ihmisille haukkuherkkä koira alkaisi haukkua kun löytää metsästä vieraan ihmisen. Asbel meni maalimiehen luokse empimättä ja teki työtä itsenäisesti. 

Tulossa seuraavalla kerralla...

Seuraavalla kerralla kerron enemmän miten haku sujui Sulolta, joka pääsi kokeilemaan osaamistaan kun Asbelin tassussa oli vekki ja poika oli muutaman päivän levolla. 

Oli nimittäin hyyyyyvin erilainen suoritus kuin Asbelilla ;)

lauantai 20. elokuuta 2016

Tervetuloa Muulimaahan!

Saanko esitellä muulimaan asukkaat: 5-vuotiaan isosveitsinpaimenkoiran Asbelin ja 2-vuotiaan labbismix Sulon. Elämä muulimaassa ei ole aina yksinkertaista, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja täynnä tapahtumia!

















Taustaa

Haaveilimme koirasta monta vuotta, mutta isännän allergian takia emme uskaltaneet ottaa karvaturria kotiimme. Liekö sitten syy siedätyshoidon vai minkä, mutta allergiaoireiden vähennyttyä uskalsimme ottaa riskin (tiedostaen, että saattaisimme joutua luopumaan koirasta) ja päätimme hankkia vihdoin oman koiran. Rotuvalinta ei ollut selvä, mutta kaksi kriteeriä koiralle oli: iso ja lyhytkarvainen. Emäntää ovat aina miellyttäneet molossirodut ja kävimme bokserikennelissä vierailemassa ja harkitsimme vakavasti bokseria. Lyttykuono arvelutti terveyssyistä isäntää ja päätimme vielä etsiä "sitä oikeaa".

Eräänä päivänä ajomatkalla Oulusta Viitasaarelle muistui emännän mieleen isosveitsinpaimenkoira ja iPadilta kesken matkan emäntä sitten näytti isännälle koiran kuvaa ja kysyi, että miten olisi tällainen. No, ulkonäkö miellytti ja rotukuvauskin tuntui oikealta. Siitä sitten paljon lukemaan ja katsomaan videoita. Rodussa tuntui olevan paljon sellaista, mitä etsimme koirasta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Otimme yhteyttä rotujärjestöön ja mutkan kautta saimme tiedon kasvattajasta Jyväskylässä. Harmiksemme saimme kuulla, että jokavuotinen grossemeeting oli juurikin pidetty (mikä mahdollisuus olisi ollut nähdä kerralla paljon koiria!), mutta pääsimme kuitenkin tutustumaan perheen kahteen narttukoiraan. Muistamme sen hetken, kun ajoimme pihaan ja koirat tulivat pihaan tutustumaan meihin muukalaisiin. Kova vahtihaukku teki vaikutuksen, olihan se ominaisuus jota haimme. Rotuvalinta oli oikeastaan vahvistusta vaille selvä jo ennen tutustumista, mutta nuo kaksi narttua löivät viimeisen naulan arkkuun :) Paluumatkalla joimme Hirvaskangaan ABC-asemalla rodunvalintakahvit.


Pentu Norjasta

Rotuvalinnan jälkeen alkoi kuumeinen pennunetsintä. Selvää oli, että Suomesta sitä ei saisi, joten suunta oli ulkomaille. Kyselyitä lähti mm. Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin, Ranskaan ja Norjaan. Sveitsin pennunvälittäjä Eva Meyerin kautta kuulimme, että hänen kasvatillaan Norjassa on pennut ja siitä se sitten lähti. Pentuja oli syntynyt kymmenen, joista kahdeksan oli urosta. Kolme oli vapaana ja kuvausten ja syynäysten jälkeen päädyimme pentuun, joka rakenteellisesti vaikutti parhaimmalta, mutta jonka merkit päässä olivat hieman valkoisen suhteen vajaat. Tuo pentu oli Asbel.

Asbel 5-viikkoa

Asbel 10-viikkoa

Sulo


Kolme vuotta myöhemmin Asbelille oli aika hankkia kaveri. Asbel on hyvin seurallinen kaveri ja vaikutti, että seura voisi tehdä pojalle hyvää. Alkuperäinen ajatus oli hankkia toinen grosse, mutta aikataulut (toinen lapsi tulossa) ja huono saatavuus johtivat siihen, että Asbelin rinnalle hankittiin Sulo.

 
                                                                          Kuva: Asta Laiho

Sulo tuli ihanasta kodista Virolahdelta, jossa Sulon emä Sissi majailee. Sulon rotuyhdistelmä ensin mietitytti, lähinnä aktiivisuustaso puolesta, mutta Sulo oli kuulemma hyvin rauhallinen karvaturri, joten rohkenimme ottaa hänen kotiimme. Rotumixin puolesta voisi kuvitella, että on todella energinen tapaus, mutta hän on hyvin rauhallinen, joskin täpäkkä ja hieman terävä. 

Sulo on ollut loistava kaveri Asbelille, emmekä ole päivääkään katuneet tällaisen vesselin hankintaa. Tarkemmat kuvaukset kaveruksista löytyvät omien sivujen alta.

Blogi


Ajatus blogista on kytenyt pitkään. Itseäni kiinnostavat blogit, jossa kerrotaan koirien koulutuksesta ja ehkä sen tuomista haasteista ja kommervenkeistä. Sitten on myös mukava lukea ihan arkisista asioita. Eli blogissa tulee olemaan näkökulmia aiheista, jotka itseäni kiinnostavaa: Luvassa on ainakin agilityä, hakujuttuja, metsäretkiä ja ihan sellaisia tavallisia arkisia juttuja. Aion myös vertailla Asbelia ja Suloa ja heidän kouluttamistaan. Kyseeessä on kaksi täysin erilaista koiraa ja heidän vertailemisensa on kuin vertailisi lomaa Islannissa lomaan Mauritiuksella - molemmissa on puolensa ja molemmat viehättävät omalla, hyvin erilaisella tavallaan.   

Pidemmittä puheitta, tervetuloa lukemaan muulimaailman tapahtumista!