Tervetuloa Muulimaahan!

Saanko esitellä muulimaan asukkaat: 5-vuotiaan isosveitsinpaimenkoiran Asbelin ja 2-vuotiaan labbismix Sulon. Elämä muulimaassa ei ole aina yksinkertaista, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja täynnä tapahtumia!

Taustaa

Haaveilimme koirasta monta vuotta, mutta isännän allergian takia emme uskaltaneet ottaa karvaturria kotiimme. Liekö sitten syy siedätyshoidon vai minkä, mutta allergiaoireiden vähennyttyä uskalsimme ottaa riskin (tiedostaen, että saattaisimme joutua luopumaan koirasta) ja päätimme hankkia vihdoin oman koiran. Rotuvalinta ei ollut selvä, mutta kaksi kriteeriä koiralle oli: iso ja lyhytkarvainen. Emäntää ovat aina miellyttäneet molossirodut ja kävimme bokserikennelissä vierailemassa ja harkitsimme vakavasti bokseria. Lyttykuono arvelutti terveyssyistä isäntää ja päätimme vielä etsiä "sitä oikeaa".

Eräänä päivänä ajomatkalla Oulusta Viitasaarelle muistui emännän mieleen isosveitsinpaimenkoira ja iPadilta kesken matkan emäntä sitten näytti isännälle koiran kuvaa ja kysyi, että miten olisi tällainen. No, ulkonäkö miellytti ja rotukuvauskin tuntui oikealta. Siitä sitten paljon lukemaan ja katsomaan videoita. Rodussa tuntui olevan paljon sellaista, mitä etsimme koirasta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Otimme yhteyttä rotujärjestöön ja mutkan kautta saimme tiedon kasvattajasta Jyväskylässä. Harmiksemme saimme kuulla, että jokavuotinen grossemeeting oli juurikin pidetty (mikä mahdollisuus olisi ollut nähdä kerralla paljon koiria!), mutta pääsimme kuitenkin tutustumaan perheen kahteen narttukoiraan. Muistamme sen hetken, kun ajoimme pihaan ja koirat tulivat pihaan tutustumaan meihin muukalaisiin. Kova vahtihaukku teki vaikutuksen, olihan se ominaisuus jota haimme. Rotuvalinta oli oikeastaan vahvistusta vaille selvä jo ennen tutustumista, mutta nuo kaksi narttua löivät viimeisen naulan arkkuun :) Paluumatkalla joimme Hirvaskangaan ABC-asemalla rodunvalintakahvit.

Pentu Norjasta

Rotuvalinnan jälkeen alkoi kuumeinen pennunetsintä. Selvää oli, että Suomesta sitä ei saisi, joten suunta oli ulkomaille. Kyselyitä lähti mm. Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin, Ranskaan ja Norjaan. Sveitsin pennunvälittäjä Eva Meyerin kautta kuulimme, että hänen kasvatillaan Norjassa on pennut ja siitä se sitten lähti. Pentuja oli syntynyt kymmenen, joista kahdeksan oli urosta. Kolme oli vapaana ja kuvausten ja syynäysten jälkeen päädyimme pentuun, joka rakenteellisesti vaikutti parhaimmalta, mutta jonka merkit päässä olivat hieman valkoisen suhteen vajaat. Tuo pentu oli Asbel.

Asbel 5-viikkoa

Asbel 10-viikkoa

Sulo

Kolme vuotta myöhemmin Asbelille oli aika hankkia kaveri. Asbel on hyvin seurallinen kaveri ja vaikutti, että seura voisi tehdä pojalle hyvää. Alkuperäinen ajatus oli hankkia toinen grosse, mutta aikataulut (toinen lapsi tulossa) ja huono saatavuus johtivat siihen, että Asbelin rinnalle hankittiin Sulo.

 

                                                                          Kuva: Asta Laiho

Sulo tuli ihanasta kodista Virolahdelta, jossa Sulon emä Sissi majailee. Sulon rotuyhdistelmä ensin mietitytti, lähinnä aktiivisuustaso puolesta, mutta Sulo oli kuulemma hyvin rauhallinen karvaturri, joten rohkenimme ottaa hänen kotiimme. Rotumixin puolesta voisi kuvitella, että on todella energinen tapaus, mutta hän on hyvin rauhallinen, joskin täpäkkä ja hieman terävä. 

Sulo on ollut loistava kaveri Asbelille, emmekä ole päivääkään katuneet tällaisen vesselin hankintaa. Tarkemmat kuvaukset kaveruksista löytyvät omien sivujen alta.

Blogi

Ajatus blogista on kytenyt pitkään. Itseäni kiinnostavat blogit, jossa kerrotaan koirien koulutuksesta ja ehkä sen tuomista haasteista ja kommervenkeistä. Sitten on myös mukava lukea ihan arkisista asioita. Eli blogissa tulee olemaan näkökulmia aiheista, jotka itseäni kiinnostavaa: Luvassa on ainakin agilityä, hakujuttuja, metsäretkiä ja ihan sellaisia tavallisia arkisia juttuja. Aion myös vertailla Asbelia ja Suloa ja heidän kouluttamistaan. Kyseeessä on kaksi täysin erilaista koiraa ja heidän vertailemisensa on kuin vertailisi lomaa Islannissa lomaan Mauritiuksella - molemmissa on puolensa ja molemmat viehättävät omalla, hyvin erilaisella tavallaan.   

Pidemmittä puheitta, tervetuloa lukemaan muulimaailman tapahtumista!