tag:blogger.com,1999:blog-51058731542548839272024-03-12T20:42:06.497-07:00Muulilaakson tarinoitaIsosveitsinpaimenkoira Asbelin ja labbismix Sulon seikkailut Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-71348213090308933972018-06-29T23:02:00.000-07:002018-06-29T23:02:35.296-07:00Asbel Seitsemän Vuotta!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: left;">
Asbel täytti 28.kesäkuuta seitsemän vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi ja pitkän blogitauon jälkeen haluan omistaa tämän blogikirjoituksen elämäni koiralle, Asbelille, mahtavalle muulille, vakuuttavalle vahdille ja pöhköpäiselle perheenjäsenelle!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt_khgaizRpsxKmzjCwGwc02Dhe-RSnxCGf6w3ru_Hn7iD-wDe8aw00NIlWmYTC8Zys4apcJXZBFJu40vB1oPxkxw5itN2Hp8oKPcZg506z77zK4JrIUlypzWDVtw7udZ7RmkEkNvnOfs/s1600/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8764.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt_khgaizRpsxKmzjCwGwc02Dhe-RSnxCGf6w3ru_Hn7iD-wDe8aw00NIlWmYTC8Zys4apcJXZBFJu40vB1oPxkxw5itN2Hp8oKPcZg506z77zK4JrIUlypzWDVtw7udZ7RmkEkNvnOfs/s320/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8764.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Bokseri vaiko Isosveitsinpaimenkoira?</h3>
<div>
Tarina alkaa kesästä 2011, jolloin päätimme toteuttaa molempien pitkäaikaisen unelman ja allergiaa uhmaten hankkia koiran. Lähtökohta oli, että koiran pitää olla iso ja lyhytkarvainen perhekoira. Minua kiinnosti tuolloin mm. bullmastiffit ja bokserit. Kävimmekin tutustumassa rotuun eräällä bokserikasvattajalla, mutta isäntää eivät ruttukuonot oikein sytyttäneet. Sovittu oli, että rodun pitäisi ns. kolahtaa molemmille. Bokseri ja bullmastiffit unohdettiin ja etsintää jatkettiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Monet rodut selattiin ja mietittiin ja sitten yhtäkkiä muistui mieleen isosveitsinpaimenkoira. Muistan vieläkin sen tilanteen kun ajoimme Oulusta kotiin Viitasaarelle kun ajaessa yhtäkkiä muistin rodun ja näytin puhelimelta valokuvan miehelleni, joka heti innostui ja sanoi, että tuo näyttää jo ihan oikealta koiralta! Halusimme vahtiviettisen, mutta rauhallisen rodun, joka tykkäisi lapsista (joita tosin ei vielä silloin ollut) ja rakastaisi perhettään. Haluaisi käydä pitkillä lenkeillä, mutta ei pahastuisi, jos joku päivä lenkki jäisi lyhyemmäksi. Aloimme vimmatun lukemisen ja videoiden katselun. Mitä enemmän luimme ja näimme, sitä varmempia olimme, että tämä on meidän rotumme. Viimeisen naulan arkkuun löi sitten visiitti Jyväskylässä grossekodissa. Kun nuo kaksi narttua ottivat meidät pihamaalla vastaan, tiesimme, että se on siinä! Paluumatkalla joimme rodunvalintakahvit :)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Pentu Norjasta</h3>
<div style="text-align: left;">
Alkoi urospennunetsintä. Suomessa ei ollut ollut pentuja moneen vuoteen, joten katseet piti suunnata ulkomaille. Mm. Ranskaan, Sveitsiin, Ruotsiin ja Itävaltaan lähti sähköposteja. Pentuja oli, mutta kaikki olivat useimmiten varattuja. Ranskasta olisi saanut pennun, mutta se ettei vanhemmilta vaadittu terveystuloksia sai jäitä hattuun. Lopulta mutkan kautta, tai tarkemmin sanottuna Sveitsin kautta tuli tietoa Norjassa olevista pennuista, joista usea oli uros. Yhteydenotto kasvattajaan, kyselyt terveystilanteesta luonteesta ym. ja pian meillä olikin tieto, että sieltä saattaisi meille pentu joutaa. Hurraa!! Vapaana oli kolme pentua. Kyselin paljon pentujen luonne-eroista ja vertailin valokuvia rakenteesta ym. Lopulta valinta päätyi pentuun numero neljä. Se vaikutti rakenteeltaan parhaimmalta, vaikkakin naaman väritys oli hieman tummempi kuin toisen (kolmas oli ihan tumma). Se kuulemma myös liikkui eleganteimmin. Olimme valinneet Asbelin. Hurjaltahan se tuntui, että valokuvan perusteella piti pentu valita! Sisko varoitteli vielä ennen lähtöä, että olethan varautunut siihen, että pentua ei välttämättä tulekaan, koska ikinä ei voi tietää vaikka pennun arkuudesta tai huonoista oloista. Kaikkeen oltiin varauduttu, myös siihen, että takaisin lennetään tyhjän kopan kanssa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Saavuimme illansuussa Etelä-Norjalaiseen pieneen kylään, jossa piha-aitauksessa temmelsi kolme pentua. Pennut tulivat iloisesti meitä tervehtimään ja alkoivat heti repiä siskon ponchoa riivatusti. Yksi palasi syömään luuta. Se oli Asbel. Seuraavana päivänä se myös söi luuta. Jännä sinänsä, että Asbel oli ensimmäiset vuodet tosi huono syömään. Ei olisi tuosta uskonut...</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaikki vaikutti olevan kohdallaan. Tuolloin kasvattajalla (myöhemmin Gjømle kennel) ei vielä ollut kennelnimeä ensimmäiselle pentueelle, joten virallisesti nimeksi tuli nykyinen kutsumanimi Asbel. Noutoreissusta voisi kirjoittaa oman kirjoituksensa, mutta lopputuloksena tuomisina oli Etelä-Norjasta 10-kiloinen möhkäle, joka sulatti sydämemme. Tätä me halusimme.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyKE-TCZxsX8pwYjN8CBTl-3r-Ry6NaZimsbyNezQVBUiSPX2x5Lc9P9WZGkzhMSeF7nv0Q8-slxAIQYf2icXWE7JkE7p-LOIg2TwEPoy3y0dxm5RxVvjpIKy3k8IIuKO92j0V0oK34ng/s1600/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_3cfc.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyKE-TCZxsX8pwYjN8CBTl-3r-Ry6NaZimsbyNezQVBUiSPX2x5Lc9P9WZGkzhMSeF7nv0Q8-slxAIQYf2icXWE7JkE7p-LOIg2TwEPoy3y0dxm5RxVvjpIKy3k8IIuKO92j0V0oK34ng/s320/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_3cfc.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Pentuaika</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Asbel oli reipas pentu, joka asettui taloon nopeasti. Ensimmäisenä iltana se nopeasti tutki talonsyöverit ja meni heti ketarat ojollaan petiinsä ja nukahti. Vahti oli asettunut taloon.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Omapäisyys ja muulius paistoi kyllä hänestä heti läpi. Isäntä halusi alkupäivien iltana lähteä Asbelin kanssa kävelylle pimeään (asuimme aivan korvessa). Asbel totesi, että eipä taida kiinnostaa ja kääntyi takaisin talolle. Eipä saanut pentua houkuteltua mukaan ;) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kasvuvauhti oli pennulla hurjaa ja pian 10-kiloinen möhkäle olikin 20-kiloinen ja 30-kiloinen. Puolivuotiaana painoa 36-kiloa ja 1-vuotiaana 55 kiloa. Säkäkorkeutta tuli vielä yksi-vuotiaana. Hitaasti kehittyvä rotu. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Asbeli kiinnosti ihan pennusta lähtien muut koirat ja eläimet äärettömän paljon. Ja täytyy sanoa, että seitsemän vuoden aikana tähän ei ole tullut muutosta. Päätin jo pennusta alkaen, että panostamme remmikävelyyn ja muiden ohittamiseen kuten myös kontaktiin. Näitä harjoittelimme ja niin ihmeellistä kuin se onkin, juuri nämä kaksi asiaa olivat sellaisia, joiden kanssa tulevaisuudessa tulisin hakkaamaan päätä seinään. Sitäpä en tuolloin tiennyt ;)</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY5MKI0zW28IkSI4wpdSlRlh01LaVANGoF2L8TaFViW-vgoMK2qkfRJy629Y7Z4uHUFXe-t3g1CECEYoRXTTkK-vAHJvPFK0VSKEy6OtdflODvWEltzFO30CIHTciz-GPVRq9sc6BO-B8/s1600/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_4492.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="724" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY5MKI0zW28IkSI4wpdSlRlh01LaVANGoF2L8TaFViW-vgoMK2qkfRJy629Y7Z4uHUFXe-t3g1CECEYoRXTTkK-vAHJvPFK0VSKEy6OtdflODvWEltzFO30CIHTciz-GPVRq9sc6BO-B8/s320/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_4492.jpg" width="213" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Muut koirat</h3>
<div>
Urosgrosse osaa olla haastava. Ei haastava siinä mielessä, että se olisi millään tavalla dominoiva tai aggressiivinen, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että mitään palveluskoiran miellyttämisenhalua ei ole ja se muulius kyllä puskee vahvasti läpi. Olen tästä aiheesta keskustellut monen (erityisesti uroksen) grosseomistajan kanssa ja tuntuu, että enemmistöllä on ollut jos jonkinlaista haastetta matkassa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Meillä todenteolla yritetiin kontaktia harjoitella. Ruoka annettiin ainoastaan kontaktista. Ulos pääsi kontaktista, autosta pois kontaktista jne. Ja voi pojat miten vaikeaa se voi koiralle olla. Ilman minkäänlaista häiriötä koira toki oppi nopeasti, että ruoan saa ainoastaan katsekontaktista ym, mutta auta armias jos minkäänlaista häiriötä oli. Yhden sekunnin mittaisia hätäisiä kontakteja sai, mutta eipä muuta. Nykyään kontaktin pituus saattaa olla jopa kaksi-kolme sekuntia (!), mutta sellaista tapittamista joita tuolla kentillä näkee en ole ikinä päässyt grossen kanssa kokemaan. Vähintäänkin välillä katsellaan lokkeja tai haistellaan maata tai tehdään jotain muuta. Keskittymiskyky todella huono siis. Mikään pk-koira toki ei ollut edes hakusessa, mutta silti välillä tuo kiinnostuksen puute tehdä mitään hämmästyttää :D</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja koiraohitukset. Tiedättekö kun nuo ohitusohjeistukset kertovat, että harjoittele kontaktia. Check. Done. Kun näet koiran lähestyvän, pyydä katsekontakia. Jos sitä on vaikea saada hypi tai tee vaikka kärrynpyöriä. Tiputanssikin käy, kunhan vaan saat koiran katsomaan sinua. Check. Done. No contact. Sitten menette nätisti kontaktissa ohi. Siis what?? Kenelle nuo ohjeistuksen on kirjoitettu? Joo, sitten myöhemmin kun toinen koira (labbismix) taloon, ymmärsin, että tosi helppoa kun koira luonnostaan ottaa kontakia ja sitä palkataan ja todellakin vaan mennään ohi, mutta tuntuu, että grosseille pitäisi kirjoittaa ihan oman kirjansa. Harjoiteltiin ja harjoiteltiin, mutta Asbel ikäänkuin vaipui sellaiseen transsiin ettei siihen saanut mitään kontakia, siis ei oikeasti mitään kun se näki koiran. Kerran työnsin kinkun sen suuhun kun se huohotti ja näki koiran. Ei mitään reaktiota. Voitteko kuvitella? Miten tuosta lähdetään edes etenemään?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muistan yhden tilanteen, kun lenkin päätteeksi huomasin läheisen (n. 100 metriä meistä) hiekkakentän reunalla tokoilevan koirakon. Bordercollie oli vapaana ja harjoitteli omistajansa kanssa yhdessä tekemistä. Siinä me olimme, kaukana sadan metrin päässä katsomassa ja Asbel piippaa ja pyörii, huohottaa. Tuolla on koira! Koira! Koira! Yritän saada kontaktia, menen Asbelin eteen. Se väistää ja yrittää katsoa koiraa. Teen kaikkeni että saisin edes pienen, yhden sekunnin katseen minuun. Ei onnistu. Otan koiran päästä hellästi kiinni ja käännän sen minuun. Tiedättekö mitä, pää kyllä kääntyy mutta ne silmät! Ne tapittavat edelleen sinne koiraan. Ei hyvää päivää..Se oli todella masentava hetki. Tuolla kaukana bordercollie treenaa vapaana, ei näe eikä koe mitään muuta kuin hetken omistajansa kanssa. Me ollaan täällä sadan metrin päässä enkä saa edes näin kaukana häiriötekijästä koiraani mitään kontaktia. Pääsi itku. Synkkä hetki. Mitä minä teen tämän koiran kanssa väärin? </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzGDhmjObpL_LrwzxI88JRUwamKTxj-0_annfJFpipdPVksod8mFI3KcmYSHFikTdKaAAHsQWY-ZXhzUG974jEzwZjxqnJEEE01uhJfzXlKiwj8a2HsOH46_Wx-K45fC_-a-EDsA3tPDg/s1600/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8785.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzGDhmjObpL_LrwzxI88JRUwamKTxj-0_annfJFpipdPVksod8mFI3KcmYSHFikTdKaAAHsQWY-ZXhzUG974jEzwZjxqnJEEE01uhJfzXlKiwj8a2HsOH46_Wx-K45fC_-a-EDsA3tPDg/s320/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8785.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlQ_suXG6VU_WYPKIAdMpdAKSo-fX9LQ0AddwIFyZN-xbV_JXzDI9WWIRY49FJWe5ldoOX3Ph1BBddr7a-mkvuSnyPFoGqOlCHLLmZR6cRnlC6Cz7zBoGQbq4mPQ94lFl2vnLUug7r0nI/s1600/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8781.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlQ_suXG6VU_WYPKIAdMpdAKSo-fX9LQ0AddwIFyZN-xbV_JXzDI9WWIRY49FJWe5ldoOX3Ph1BBddr7a-mkvuSnyPFoGqOlCHLLmZR6cRnlC6Cz7zBoGQbq4mPQ94lFl2vnLUug7r0nI/s320/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8781.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Koirakouluttajalla</h3>
<div>
Kun Asbel täytti kaksi päätimme käydä ensimmäisen kerran koirakouluttajalla. Kouluttajan ajatus oli, että lähdetään ehdollistamaan Asbelia, että muut koirat = nami. No joo, kaunis ajatus, mutta kranttuna uroksena oli vaikea löytää mitään ruokaa, joka olisi Asbelia kiinnostanut enemmän kuin koirat. Siellä me puistossa oltiin ja työnnettiin nami kurkkuun kun kaukana näkyi koira. Nice. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vuotta myöhemmin kävimme toisella kouluttajalla. Hän jatkoi pienin muutoksin samalla linjalla. Molemmat olivat varmasti ammatti-ihmisiä, mutta jotenkin jäi sellainen fiilis, että ihan ei grossen ajatusmaailma heille auennut. Sellaisen hyödyn toisella kouluttajalla käynti toi, että Asbelin paikka remmilenkillä muuttui edestä meidän viereen. Asbel ei ollut ikinä paha vetäjä, mutta remmi oli aina kireällä. Tästä on vaikea lähteä reagoimaan, palkkaamaan, joten koiran paikka siirrettiin viereen. Tuo muutos tapahtui melko vaivattomasti ja Asbel edelleen kulkee lenkillä vierellä. Tästä voi tarpeen tullen helpommin palkata ja ohjeistaa koiraa kuin että se liitelisi kaukana edessä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kolmas kouluttaja (välissä toki harjoittelimme kotona) sai nopeasti langanpäästä kiinni. Hänelläkin mentiin vastaehdollistamisajatuksella eteenpäin, mutta ensimmäistä kertaa niin, että ei pelattu enää nameilla vaan kokonaisella ruokakupilla. Ja alkuun niin yksinkertaisia harjoituksia, että aamulla koira ei saanut aamuruokaa, jotta se olisi oikeasti nälkäinen. Johonkin kentälle tai puistoon, joissa koirin liikkuu, ja aina kun koira vilahtaa niin, että Asbel se näkee, sanotaan Jätä ja laitetaan ruokakippo maahan. Tämä harjoitus oli ensimmäinen, joka oikeasti toimi. Päästiin jopa niin lähelle että lähimmät koirat menivät 10 metrin päästä ja Asbel pystyi luopumaan koirasta ja syömään kiposta ruokaa (useimmiten herkkuna maksalaatikkoa). Kippoa alettiin pienentämään ja harjoittelua jatketiiin. Siis samanalaisia harjoituksia 4-vuotiaan koiran kanssa kuin pennun kanssa...;) </div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Nykypäivä</h3>
<div>
Olisi mukava sanoa, että harjoittelu on tuottanut tulosta. No lähtökohtiin nähden kyllä, mutta mitään totaalimuutosta ei ole tapahtunut. Edelleen Asbel piippaa ja kiihtyy muista koirista. Mutta totuus on se, että olemme aina asuneet syrjässä, joissa yksinkertaisesti koiraohituksia/kohtaamisia on tullut aina tosi vähän. Toistoja on yksinkertaisesti tapahunut liian vähän. Totesin jo pari vuotta sitten, että näillä mennään ja ne muutaman kerran vuodessa kun koira tulee vastaan, totean, että helpompaa on jos yksinkertaisesti käännymme ympäri ja menemme muualle. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viime viikolla erään mökin pihasta ampaisi muutaman pieni chihuahua tielle haukkumaan. Asbel hieman piippasi, mutta kun ei ollut kyse kohtitulevasta koirasta, selvisimme hyvin pienellä reagoinnilla. Muiden talojen pihoissa haukkuvat koirat eivät saa pojissa suurta reaktiota aikaan. Jospa jotain mennyt kaaliin kuitenkin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toisaalta tuollaisen muulin kanssa tekeminen on sellaista, että pienikin onnistuminen tuo valtavan ilon! Melkein suuremmat ilot olen saanut tilanteesta kun Asbel pyynnöstä poistuu aidalta haukkumasta ohikulkevalle koiralle, kuin Sulon hienon menestyksen agilitykentillä. </div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Rohkea vahti ja rakas perheenjäsen</h3>
<div>
Jos unohtaa nuo Asbelin koiraissuet, löytyy paljon vain hyviä puolia. Asbel on ollut aina todella hyvä vahti. Se oli ominaisuus, jota halusimme koiralta. Vahtihommia ei tarvinnut ikinä hänelle opettaa, ne tulivat kyllä ihan itsestään. Pennusta saakka se ilmoitti pihaan tulijat ja kaikki muutokset, joita hän havaitsi. Metsälenkillä hän tarkkailee ja havainnoi jatkuvasti ympäristöä. Toissa syksynä emähirvi hyökkäsi isäntää päin ja Asbel meni kaikki karvat pystyssä isännän ja hirven väliin. Hirvi jatkoi kulkuaan päin, mutta Asbel pysyi paikallaan ja haukkui "barootaan" (grossetermi koiran haukkumistyylille). Asbel ei hyökännyt tai tehnyt mitään ylimääräistä liikettä. Hirvi pysähtyi metrin päähän koirasta ja edelleen koira pysyi paikallaan ja ilmoitti vahvasti, että tänne et tule. Lopulta hirvi kääntyi ja lähti pois. Kun tilanne oli ohi, Asbel jatkoi lenkkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asbelilla on loistava hermorakenne, se ei tuollaisesti hätkähdä. Samaan aikaan meidän toinen koiramme Sulo oli ihan sekaisin puoli tuntia vaikka ei edes ollut siinä puolustamassa :D. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Asbel haluaa olla kaikessa mukana. Kun tehdään pihahommia se on vieressä tai lähellä. Kun ollan sisällä, se haluaa olla vieressä. Kun lapset illalla nukutetaan, se haluaa olla sängyssä mukana. Rauhallisesti ja hätiköimättä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Metsässä Asbel kulkee aina lähellä ja sitä voi vapaasti pitää irti. Kunhan niitä koiria ei sitten tule :D Onneksi täällä syrjässä saa lenkit tehdä aina ihan omassa rauhassa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaiken kaikkiaan hän on juuri sellainen isosveitsinpaimenkoira, jollaista lähdimmekin etsimään. Meille täydellinen juuri sellaisenaan. Hyvää syntymäpäivää Asbel!</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx_cW52Vn8RWYApPFav89cA_ktnw7OGadaazE-pWxcn_6vPD9AUPFl0IQGd7Knp3AVZRdy5YXksW0W3tQIcFo2Gam7nPRSK_2GMnb1XkgdYWirylWSnK9u0O9c3p_afQcOxjOZHlap2eE/s1600/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8775.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx_cW52Vn8RWYApPFav89cA_ktnw7OGadaazE-pWxcn_6vPD9AUPFl0IQGd7Knp3AVZRdy5YXksW0W3tQIcFo2Gam7nPRSK_2GMnb1XkgdYWirylWSnK9u0O9c3p_afQcOxjOZHlap2eE/s320/UNADJUSTEDNONRAW_thumb_8775.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-63973508720152356582017-12-04T11:47:00.004-08:002017-12-04T11:47:57.989-08:00Sertianalyysi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Siihen tarvittiin 15 lähtöä ja 21 viikkoa. Nimittäin kolmeen puhtaaseen nollatulokseen ja näiden myötä kakkosluokkaan oikeuttavaan sertiin. Ensimmäinen LUVA (= nollatulos) tuli heti ensimmäisissä kisoissa joten hieman liian innostuneena oletin, että kolme nollaa olisi ollut kasassa jo aiemmin. Ei tuo huono tulos ole todellakaan (useimmat tahkoavat kymmeniä lähtöjä), mutta alku oli niin lupaava, että nälkä kasvoi syödessä!<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Analyysi lukuina</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTC-RMsIdaskSfKifS52LSesWk6c-vCkr_1b3ykdW_PgMFg6ZhsZQqd4ovx7sijy60I7KK1Sdl0VBZi1ekk0Mbh43NWE0CNXga_FmobBozaqMux3zHHlflGCq9I_HFb33NQkgaTmhkeQY/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2017-11-28+kello+16.30.16.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTC-RMsIdaskSfKifS52LSesWk6c-vCkr_1b3ykdW_PgMFg6ZhsZQqd4ovx7sijy60I7KK1Sdl0VBZi1ekk0Mbh43NWE0CNXga_FmobBozaqMux3zHHlflGCq9I_HFb33NQkgaTmhkeQY/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2017-11-28+kello+16.30.16.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="348" data-original-width="907" height="151" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTC-RMsIdaskSfKifS52LSesWk6c-vCkr_1b3ykdW_PgMFg6ZhsZQqd4ovx7sijy60I7KK1Sdl0VBZi1ekk0Mbh43NWE0CNXga_FmobBozaqMux3zHHlflGCq9I_HFb33NQkgaTmhkeQY/s400/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2017-11-28+kello+16.30.16.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Analyysi paljastaa, että salainen lukumme oli kolme. Kaikissa kohdissa kryptinen luku kolme..<br />
<br />
15 lähtöä, joista<br />
- kolme hyppyrataa ja 12 agirataa.<br />
- kolme hylättyä tulosta, muilta radoilta tulokset.<br />
- kolme luokkavoittoa<br />
- kolme kakkossijoitusta<br />
- kolme kolmosijoitustasta<br />
- kolme muuta tulosta kuin palkintopallisijoitusta<br />
-....ja lopulta kolme nollaa!<br />
<br />
Joko vilisee kolmonen silmissä?<br />
<br />
Eli Yhdeksän palkipallisijoitusta, jotka kaikki viimeisimmästä kymmenestä lähdöstä! Eli sijoituksellisesti erinomaisia kisoja. Vaikka sitä viimeistä LUVA:a tahkottiinkin useita lähtöjä, oli sijoitukset mukavia ja aina oli lapsille (ja Asbelille) jotain kotiin viemistä. Vuoden karkkilakkoakin sai hyvin kierrettyä kun sai palkinnoksi suklaata (Saran Tee se itse karkkilakko = vuoden karkkilakko pätee vain karkin ostamiseen. Lakkoon ei kuulu <u>saadut</u> ja tarjotut karkit ja suklaat :D).<br />
<br />
Mielenkiintoinen fakta, että kaksi edellistä hyppyrataa toivat molemmat hylätyn tuloksen. Niille, jotka eivät agilityä tunne, kerrottakoon, että vaadittavista LUVI:sta (3 kpl) vain yksi saa tulla hyppyradalta eli vähintään kaksi pitää olla agiradalta. Hyppyradoilla ei ole kontaktiesteitä (A, puomi, keinu), joten teoriassa ainakin niiden pitäisi olla helpompia ratoja. <br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Sertilähtö</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Tehdäänpä pieni aikahyppy kuukauden takaiseen sertikisaan. Oman seurani järjesti marraskuun 2. päivä arki-illan kisat. Illassa oli kaksi lähtöä: agi- ja hyppyrata. Osallistujia oli melko pieni määrä, alle 15 koirakkoa. Ensimmäisenä vuorossa oli agirata, joka vaikutti melko tavalliselta ykkösluokan radalta. Ei sieltä vaikeimmastä päästä, mutta eipä ne aiemmat lähdötkään ole ollut vaikeita ja silti se nolla on uupunut. Aina jotain pieniä virheitä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Edellä lähtevät koirat eivät kukaan saaneet puhdasta tulosta. Olisiko vihdoin meidän vuoro? Kuuluttaja kuulutti Sulon kehiin ja pillivihellyksen kaiuttua läpi hallin lähdimme matkaan. Heti ensimmäisistä metreistä näki, että tänään mennään ja hitaasti. Että tällainen päivä. No mitä sen väliä, jos puhtaasti menee. Kaikki meni kepeille asti hienosti, mutta jostain syystä viimeisen kepin Sulo päätti jättää välistä. Viimeisen kepin uusinta ja radan jatkaminen. Loppu meni puhtaasti, mutta yhden keppivirheen myötä viisi virhepistettä ja sijoitus kolmas. Yhtään nollatulosta ei jaettu. No, lohdutuksena palkinnot ja puolikas lahjakortti uuteen lähtöön. Olin haaveillut, että heti ensimmäisestä lähdöstä olisi tullut nolla ja olisimme päässeet heti samana iltana korkkaamaan kakkosluokan lähdön. No haaveet eivät toteutuneet, mutta tuossa vaiheessa en vielä tiennyt että ilta tulisi päättymään juhliin!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
B-rata oli pitkästä aikaa hyppyrata. Melko simppeliltä vaikutti tämä myös, mutta jännityksellä odotin keppejä, jotka itse asiassa edellistä lähtöä lukuunottamatta olivat menneet kisoissa todella hyvin. Virheet olivat olleet lähinnä kontakteissa. Kepeille tultiin yllättävän haastavassa kulmassa ottaen huomioon, että kyseessä on ykkösluokan kisat. Tarkka ohjaus kepeille ja erityisen tarkkana viimeisen kepin kohdalla. Puhtaasti meni, jes! Matka jatkui kahden hypyn myötä kolmannelle, jossa tapahtui pieni riman kosketus (ääni kuuluu alla olevalla videolla). Säikähdin ja olin varma, että rima tippuisi, mutta onneksemme se pysyi paikallaa. Seuraavaksi loppua kohdi muurille, putkelle ja viimeiset kaksi hyppyä puhtaasti! Mahtavaa!! Hyvin meni, mutta riittäisikö aika? Hidas oli Sulo kuin virtahepo juoksuradalla, joten taululle menin jännittämään livetulosta. Ja sinne se pamahti: nolla ja serti! Aika riitti sijaan kolme. Sertijuhlinta palkintokorokkeella, mikäs sen hienompaa!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Erittäin mahtavalta tuntui saada serti oman seuran kisoita. Ja jälkikäteen huomasin, että itse asiassa kaikki kolme LUVA:a tulivat kaikki Tamskin hallilta. Turha näköjään lähteä merta edemmäs kalaan :)</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivRPcDcCKbnzJsPMaZgERk72ICjIeNO0ZbyW8vGfVnz13hVHdPnzxc9TErxnqDGBSeh4GUUXVJOPNG5DLQGf6L6k4FOd_aPufI22wwvGchaUziMMTtQW0XYLb1VfkouLSaPjgftDlxGfM/s1600/23130803_1518861684859016_8879316406770206678_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="704" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivRPcDcCKbnzJsPMaZgERk72ICjIeNO0ZbyW8vGfVnz13hVHdPnzxc9TErxnqDGBSeh4GUUXVJOPNG5DLQGf6L6k4FOd_aPufI22wwvGchaUziMMTtQW0XYLb1VfkouLSaPjgftDlxGfM/s320/23130803_1518861684859016_8879316406770206678_n.jpg" width="234" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Alla vielä video sertiradasta</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dz9mw19uZ3tZFUgaYefHFTgSmF2jBoFHyDa4yDZit5OG4miV8_X5qb1AQhWu6qggUv5tZsZHjOQlRsAF8qapQ' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-47144586380701184522017-10-14T00:33:00.001-07:002017-10-14T00:36:37.105-07:00Uusia tuulia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Syyskuun alussa tuli Sulon kanssa kaksi vuotta täyteen agilityharjoittelussa. Alkuvuodesta saavutimme kriittisen pisteen harjoittelussa kun pääsin ensimmäistä kertaa toteamaan, että ainakin teoreettisella tasolla osaamme kaikki esteet (ilman apuvälineitä ja avustusta). Harjoitteluunkin tuli uutta puhtia (ei sillä, että sitä jotenkin olisi puuttunut aiemmin) kun päätös virallisesta kisaamisesta kypsyi.<br />
<br />
Kesällä kouluttajamme yllättäen ilmoitti, että hän jää koulutushommista vuodenvaihteen jälkeen tauolle. Kouluttaja uskoi, että Tamskilta löytyisi jatkaja ryhmälle, mutta pieni pelko alkoi hiipiä puseroon, että entä jos uutta vetäjää ei löydykään? Uuden ryhmäpaikan saaminen kesken sisäkauden voisi olla haastavaa... Kypsytin ajatusta mielessäni hetken ja kysyin kouluttajaltamme<br />
josko hän pahastuisi jos vaihtaisin ryhmää ennen vuodenvaihdetta. Kouluttaja suhtautui asiaan hyvin ja itse asiassa totesi, että aika ajoin olisikin hyvä saada opastusta muiltakin kouluttajilta, koska kaikilla on omat näkemyksensä ja opetusmetodinsa, ja etenkin kisaavien koirakoiden olisi hyvä saada uutta perspektiiviä harjoitteluun.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Uusi ryhmä</h3>
Lokakuun alusta alkaen meidän harjoittelussa ovat siis puhaltaneet uudet tuulet! Edellinen ryhmä<br />
oli varsin mukava, mutta niin vaikuttaa myös uusi ryhmä olevan. Mukana mm.<br />
aktiivinen lyhytkarvainen collie, iloinen cockerspaniel, kultsu, toinen x-rotuinen jne (jälkimmäisistä ei adjektiiveja mukana koska en ole vielä nähnyt livenä). Porukalla on aktiivinen keskusteluryhmä,<br />
jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi ryhmään. Joku innostui siitä, että saadaan lisää noutajaenergiaa poppooseen. No, siihen totesin että Sulo on kyllä melko hidas tapaus...<br />
<br />
Ja kuinka oikeassa olinkaan! Ensimmäiset harjoittelut tehtiin täyspitkällä radalla, joka vaikutti melko samankaltaiselta kuin edellisen ryhmän radat. Kepilletulokulmaa lukuunottamatta mitään erityisen monimutkaista siinä ei ollut, mutta voi pojat mikä laiskiainen kentällä oli. Ja se en ollut minä. Eihän Sulo ikinä ole mikään vauhtihirmu ollut, mutta laiskuusennätys tehtiin kyllä heti ensimmäisissä harjoituksissa. Hetkittäin jopa steppasin paikallani (tai ainakin tuntui siltä) kun odotin koiraa ja yritin kovasti tsempata poikaa eteenpäin :) Jaksaa jaksaa, huudot kaikuivat hallissa kun uudesta ryhmästä innostunut omistaja yritti koiraansa tsempata. Hitaudesta huolimatta totesin, että taisimme saada heti yrityksellä kerralla nollaradan. Yliaikaa taisi mennä kyllä sitten se puoli minuuttia ;D (harjoituksissa luonnollisesti ei aikaa lasketa, mutta..). Alla videolla hitausennätysrata :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dwv1tWeTp0l4HPfrTfK2ni3I8pp525K97SyO5oNNKtDNZ2cDo_8BYRXfdltpy58jvlFW6wp6ttC6xTBuMMXtA' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Analyysia</h3>
<div>
Radan jälkeen kouluttaja sanoi, että Sulo seuraa minua koko ajan. Totta. Sulo tarkkailee koko ajan minua ja sen vuoksi koiraa on helppo ohjata, mutta toisaalta se ei myöskään irtoa helposti. Kouluttaja sanoi, että Sulosta saa sellaisen vaikutelman, että on rutinoitunut tekemään koko radan sellaisessa työmoodissa ja tietää, että sitten vasta saa palkan. Kouluttaja ehdotti, että aletaan palkkaamaan pitkin rataa niin koiran motivaatio säilyy. Sanoi, että ethän sinäkään haluaisi tehdä kuukautta hommia ja sitten saada siitä yhden euron palkaksi :) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Palkkausasian taustaa avasin uudelle kouluttajalle sen verran, että aiemmin harjoituksissa palkkasin Suloa pitkin rataa, mutta koska koira on jo valmiiksi minussa kiinni niin palkkaus kesken radan saattaa johtaa siihen, että koira jatkuvasti hakeutuu luokseni. Esimerkiksi kehuminen kesken keppisuorituksen on johtanut siihen, että välittömästi sanan hyvä kuullessaan Sulo lopettaa kepit ja tulee luokseni. No, puolensa ja puolensa, mutta nyt ajatuksena on palkata koiraa enemmän ja erityisesti onnistuneiden suoritusten jälkeen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
On yleisesti tunnettu fakta, että koiran virettä nostaa lelulla palkkaus ja virettä puolestaan laskee namilla palkkaus. Kouluttaja lähti heti ehdottamaan lelupalkkausta, mutta siihen totesin, ettei Sulo välitä leluista (enkä itse ole ikinä jaksanut nähdä sitä vaivaa, että kouluttaisi koiran niin että se palkkaantuisi lelulla). Siihen puolestaan kouluttaja totesi, että oletko ikinä vienyt Suloa lemmikkikauppaan niin, että hän saisi itse valita lelu? Luulin, että hän vitsailee ja naurahdellen vastasin, että juu en. Kunnes ymmärsin, että hän on tosissaan. Jotenkin naurattaa ajatus, että menisin Sulon kanssa kauppaan leluja katselemaan. Siis lähinnä siitä syystä, ettei Sulo välitä leluista. Se todennäköisesti tuijottaisi minua tiiviisti ja odottaisi vaan jotain komentoa. Ei edes huomaisi leluja. Siinä me sitten seisottaisiin ja tuijoteltaisiin toisiamme ja lelut homehtuisivat koreihinsa :D</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQHI6KXEbVFpkUrnqaoffP3ghRKN3hMmIvwFZvC_WOmfP3D00jWKwFbgHUKyAGjUC5A1Hazk6rfCw5p9YpSxJGdELfEvQqTGloWGpkbP05_Jox2SIQg_eRL_qUjnYdteFGfZxgtAbsSm0/s1600/thumb_IMG_3445_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQHI6KXEbVFpkUrnqaoffP3ghRKN3hMmIvwFZvC_WOmfP3D00jWKwFbgHUKyAGjUC5A1Hazk6rfCw5p9YpSxJGdELfEvQqTGloWGpkbP05_Jox2SIQg_eRL_qUjnYdteFGfZxgtAbsSm0/s320/thumb_IMG_3445_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Analyysi jatkuu</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
On mielenkiintoista saada täysin uuden ihmisen pohdintaa koirasta. Kouluttaja "hyväksyi" leluperusteluni ja päädyttiin jatkamaan namilla. Ensimmäisellä kerralla taskussa oli juustoa. Kouluttaja ehdotti sellaista harjoitusta, että minä ohjaan koiran hypylle ja kun koira ponnistaa, heitän juustopalan eteenpäin. Eli koira palkkaantuu siitä kun lähtee itsenäisesti eteenpäin sen sijaan että palaisi aina omistaja luokse saamaan palkkaa. Sulo syttyi heti parempaan vireeseen kun tajusi, että joka suorituksesta saa palkkaa! Jee, kivaa! Vielä muutaman kerran, ja sitten vielä kun koira sai palkan kauempana, piti se ohjata samalle hypylle takaisin ja palkkaus taas eteen. Hyvin toimi!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopuksi vielä kouluttaja antoi kotiläksyksi harjoituksen, että Sulon täytyy antaa voittaa minut. Sulolle on ilmeisesti radalla oleminen vähän sellaista rutinoitunutta suoritusta ja siihen pitää saada muutos. Sulon täytyy ymmärtää, että hän saa mennä minun ohitseni ja että siitäkin voi saada palkan. Kotiläksyksi saimme harjoitteen, jossa namikippo laitetaan kauaksi eteen maahan ja käskystä minä ja Sulo lähdemme juoksemaan kipolle. Sulo saa palkan, jos ehtii sinne ennen minua. Minä puolestani saan "palkan" (jee, nakkia, my favourite!) jos minä ehdin ennen. Kotona olemme tätä tehneet nyt, ja Sulo kyllä aktiivisesti menee edelle, joten toivoa on :)</div>
<div>
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-76082916722924328792017-09-20T09:50:00.000-07:002017-09-20T09:50:35.679-07:00Kiihdytysajot erikoisnäyttelyssä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kolme vuotta sitten kauniina elokuisena päivänä Asbel räjäytti potin ollen Sennen erkkarissa (Sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttely) näyttelyn paras grosseuros. Kyseessä oli suuri näyttely, neljättäkymmennettä grossea, joten syystäkin tätä saavutusta on kotona fiilistelty ja hehkutettu. Vuotta myöhemmin lähti Asbelin miehuudet ja näyttelynauha ja tamineet pakattiin varaston laatikon uumeniin.<br />
<br />
Kun Sennen erkkari järjestettiin Tampereella elokuun lopussa, siskoni, joka menestyksekkäästi esitti Asbelin erkkarissa Hyvinkäällä ehdotti että haluaisi viedä Asbelin kotikoirakehään (kehä koirille, jotka syystä sai toisesta eivät pääse osallistumaan tavalliseen näyttelyyn). Ajatuksena oli joka tapauksessa mennä näyttelyyn, eikä itsellä ollut fiilistä esittää koiraa, totesin, että ollos hyvä vaan ja antaa mennä. Niin, ja se näyttelyhihnakin löytyi varastosta!<br />
<br />
Monen tekijän summana saavuin Teivo raviradalla kontissa Asbel ja takapenkillä kaksi pientä lasta. Jee. Olin kolme kertaa aiemmin käynyt lasten näyttelyissä todeten että nevö again. No, tässä sitä taas oltiin näyttelypaikalla kahden lapsen, ja tällä kertaa vielä koiran kanssa. Ennen autonoven avaamista pieni ristinmerkki kädellä rintaan, huokaus ja menoksi. Kumpi kiihtyisi näyttelyssä enemmän: äiti vai koira?<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Siirtyminen autolta kehille</h3>
<br />
Ensin lapset ulos autosta. Älä avaa ovea, ennen kuin annan luvan, huutoni kaikuu läpi parkkipaikan. Äidin ensimmäinen kiihtyminen. Äiti 1- Asbel 0. Älä juokse sinne kun voi tulla autoja! Äiti 2 - Asbel 0. Tokihan koira oli vielä kontissa, mutta aiemmissa näyttelyissä vinkuminen ja piippaaminen on alkanut jo kontissa. Pian vasemmalta lähestyy iso berniuros, joka tulee aivan auton viereen antamaan kontin vieressä seisovalle tytölleni pusun. Tässä vaiheessa odotan, että auto heiluu ja kontista alkaa vähintäänkin murina tai haukkuminen. Ei mitään. Whaat? Nada. Äiti kiihtyy jo valmiiksi, vaikkei tarvitsisi. Äiti 3 - Asbel 0.<br />
<br />
Asbelin kanssa on käyty ihmisten ilmoilla viimeisen kahden vuoden aikana ehkä abaut viisi kertaa. En oikein tiedä mitä odottaa. Koira kontista ulos ja lapset ruotuun (hah, not possible). Parkkipaikan vasemmalta lähestyy appe (Appenzellinpaimenkoira). Pyydän Asbelia ottamaan kontaktin itseeni ja hän kääntyy kuin olisi aina toiminut niin. Hämmästyn, siis todella hämmästyn. Onko todella niin, että vihdoin meidän kastroitu kuusi vuotias uros on siinä pisteessä, että voimme rauhassa kävellä kun muita koiria on läsnä? We'll see.<br />
<br />
Matka näyttelypaikalle jatkuu. Luojan kiitos ollaan ulkona joten lapset saavat juosta ja kirmailla. Rokotustarkastuksessa on ruuhkaa ja koiria, ensimmäinen lievä kiihtyminen ja piippaus Asbelilta. Äiti 3 - Asbel 1. No, Asbelin mittakaavassa hyvin lievä piippaus, joten otetaan puoli pistettä pois. Äiti 3- Asbel 0,5. Tässä vaiheessa taisi tulla jotain komentamista lasten suuntaan, että älä koske toisten koiriin ilman lupaa (jota lapset kyllä melko hyvin kunnioittavat). Äiti 4-Asbel 0,5.<br />
<br />
Sen verran jännitystä ja kiihtymystä on ilmassa, että ensimmäinen henkilö joka lähestyy ja tulee juttelemaan saa vastaansa Asbelin muutaman haukun. Yksi piste Asbelille. Kyseinen henkilö on kiinnostunut rodusta ja vieläpä uroksista. Totean, että tällainen tämä on. Taustalla kävelee toinen grosseuros, jolla on kuonopanta. Joo, grosseuros voi antaa haastetta ;) Matka jatkuu kehän laidalle. Asbel kävelee nätisti, ei vedä, ei hauku. Ei toki ole täysin rentonakaan, mutta erittäin mallikkaasti sanoisin, että matka jatkui kehän laidalle. Eli tilanne Äiti 4 - Asbel 1,5.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Kotikoiraluokka</h3>
<br />
Ilmoittautuminen kotikoirakisaan meni viime tinkaan. Ilmolappu oli jo viety kehäsihteerille, mutta ehdin vielä mukaan. Siskoa ei näy ja kehä on alkamassa. Pikainen soitto vain todetakseni, että kellonajasta on tullut väärinkäsitys eikä sisko ehtisikään kehään. Aivot raksuttaa. Mitä tehdä? Olin jo ehtinyt ilmoittaa Asbelin kehään ja kuulutuskin tuli jo, missä koirien nimet mainittiin. Lapset kirmailevat kehän laidalla ja aivot edelleen raksuttaa. Olin jo huutamassa kehäsihteerille, että taidamme sittenkin jättää väliin. Itselläni ei alunperinkään ollut ajatusta mennä kehään koiran kanssa.<br />
<br />
No syteen tai saveen, mennään nyt sitten kun kerran kun tänne on tultu. Näyttelypanta jäi kiireen tohinassa reppuun ja meitsi hyppää koiran kanssa kehään. Asbelin edessä oli vilkas nuori (?) appe, joka haukkumisellaan ja innostuneisuudellaan sai Asbelissa kierrokset kohoamaan. Seisominen meni melko järkevästi, tosin minun energiani ja huomioni meni lasten komentamiseen ja vahtimiseen, joten tässä vaiheessa molemmille yksi piste. Äiti 5 - Asbel 2,5. Tiedoksi itselleni: älä ikinä yritä tehdä jotain tällaista; esittää koiraa ja vahtia kahta pientä lasta samalla. Välillä juoksevat kehään ja pois. Äiti karjuu kehässä. Suomalaista unelmaa. Lopulta joku muukin käy sanomassa lapsille jotain. Hävettää.<br />
<br />
Juokseminen ei sujunut Asbelilta ollenkaan. Edessä oleva appe oli liian kiinnostava ja koko kehäjuoksu oli silkkaa vetämistä. Ollaankohan me ikinä oltu ennen kehässä? Asbelille piste ja tilanne 5 - 3,5. Uusi seisotus ja tuomari tulee juttelemaan. Asbelilla heiluu häntä ja tuomari toteaa jotain sen olevan sosiaalinen. Sitten tuleekin kättely ja pois. Olisin ehkä kotikoiraluokasta huolimatta olettanut, että tuomari olisi katsonut koirat yksi kerrallaan ja katsonut esim. hampaat jne. Meille sillä ei ollut mitään väliä, mutta kehässä oli pentuja, joiden omistajat mieleläään olisivat ottaneet tällaista kokemusta vastaan.<br />
<br />
Voin kertoa, että kierrokset olivat sen verran itselläni koholla (lasten takia), että loppunäyttely menikin sitten kierrosten laskemiseen. Asbel oli tosi hienosti loppuajan. Koko näyttelyssä ei yhtään rähinää tai murinaa, ei vetämistä (paitsi kehässä). Todella hienosti meni! Mehän voidaan mennä kohta eläkeiän kunniaksi vaikka rallytokokurssille!<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Lopputulos</h3>
<br />
Summa summarum äiti hävisi "kiihdytysajot" ja Asbel sai perheen sisäisen ruusukkeen. Koira käyttäytyi paremmin kuin äiti.<br />
<br />
Niin ja huomasitteko että blogikirjoituksessa ei ollut yhtään kuvaa? Eipä tullut mieleen ottaa kuvia verenpaineen huidellessa taivaita ;)</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-34701931813858854892017-08-31T09:33:00.000-07:002017-08-31T09:36:36.976-07:00Sertin metsästys<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Niinhän siinä kävi, että edellisen päivityksen jälkeen iski kunnon kisakärpänen. Etenkin kesäkaudella on ihan lähiympäristössä kiitettävästi kisoja, joten maltilla piti miettiä mihin rahansa laittaa: joka kisoissa ei viitsi pyöriä (vai viitsiikö ??). Heinäkuun lopun kotikisat Tamskilla olivat kuitenkin itsestäänselvyys. Siitä seurasi kisat Hervannassa ja vielä Lempäälässä. Alla kustakin kilpailusta lyhyt päivitys.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Tamskin heinäkuun kisat </h3>
<br />
Tutussa ympäristössä oli mukava startata kolme starttia. Osallistujia oli liikkeellä taas mukava määrä ja aikataulut olivat tehty niin, että turhilta odotteluilta vältyttiin ja pienen hengähdystauon jälkeen pääsikin sitten starttaamaan oma lähdöt.<br />
<br />
Olimme melko alussa vuorossa, joten heti rataan tutustumisen jälkeen olikin jo aika hakea koira autosta. Hyppyrata vaikutti melko simppeliltä, mutta harmittavan keppivirheen jälkeen yritin uusia väärän keppivälin ja tuloksena suoritus hylättiin. Olisimme saaneet virheitä vain viisi jos olisimme uusineet oikean välin ja tuolla tuloksella sijoittuneet kolmansiksi, mutta HYL tuli joka tapauksessa plakkariin. Ei muuta kun uutta matoa koukkuun!<br />
<br />
Seuraavan lähtö olikin sitten agilityrata ja ensimmäistä kertaa meille kävi niin, että Sulo kiinnostui ratahenkilöstä ja lähti kepeiltä kohti keppien takana istuvaa ratahenkilöä. Onneksi kilttinä ja tottelevaisena koirana Sulo kääntyi takaisin kutsusta, mutta kepeiltä taas viisi virhepistettä. Loppukenttä sujui hyvin ja tuloksena palkintopallisijoitus 3.<br />
<br />
Viimeisenä ratana sitten jälleen agilityrata ja sisuuntuneena päätin, että nyt ne kepit sitten tehdään oikein. Rata vaikutti melko haastavalta ja mutkikkaalta ja hetken pohdinkin että onko varmasti kyseessä ykkösluokan rata? No, toisaalta hitaammat ja teknisemmät radat sopivat meille paremmin, koska melko verkkaisella askeleella käypi meidän tie.<br />
<br />
Sisuuntuminen palkittiin ja rata sujui meiltä puhtaasti. Tuloksena kaivattu toinen nollarata ja LUVA. Koska rata oli melko haastava, ei kukaan muu saanut nollatulosta, joten pääsimme ensimmäistä kertaa korkeimmalle korokkeelle. Sellainen nolo moka sattui, että olin katsonut alustavaa tulosluetteloa sen verran nopeasti, että luulin olevani ainoa tuloksen saanut ja poistuin välittömästi tuomarin kättelyn ja palkinnon jälkeen. Isäntä sitten huomautti ettei saanut edes kuvaa otettua kun hän jäi odottamaan kaikkia kolmea palkinnoille ja olisi sitten napannut kuvan. Meikäläinen "koppavana" sitten poistui ennen kuin muut ehtivät sitten edes tulla paikalle..Hieman hävetti jälkikäteen...<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Hervannan kisat</h3>
<br />
Hervannan kisoihin lähdimme jahtaamaan sitä viimeistää nollaa, joka olisi oikeuttanut meidät sertiin ja luokkanousuun kakkosiin. Ulkokisat käytiin helteessä ja oma olo oli todella vetämätön. Oman vuoron tullessa toivoin, että joku muu olisi ollut tilallani juoksemassa...<br />
<br />
Rata sujui kuitenkin hyvin ja keppiharjoitukset olivat tepsineet. Kepit puhtaasti jes! Aina kun kepit menevät puhtaasti, herää toivo nollaradasta, mutta keppien jälkeen karisi sitten sekin toivo kun Sulo hyppäsi renkaalle ilmeisesti liian kaukaa ja halkaisi hypyllään renkaan. Virheitä viisi. Loppurata meni puhtaasti ja lopulta sijoitus 3/17. Hyvä sijoitus, mutta kaivattu nolla jäi uupumaan. Vaikea oli tämäkin rata, koska koko ykkösluokassa tuli vain yksi nolla.<br />
<br />
Toinen startti piti sisälläään myös haastavan radan. Alku sujui hyvin, mutta haastava putkikulma liian kaukaa ohjattuna aiheutti Sulossa hämmennystä ja ilmeisesti kieltäytymisestä tuli viisi virhepistettä. Toinen viisi sitten kontaktivirheestä. Kepit sujuivat puhtaasti. Sijoitus 6/17.<br />
<br />
Mitä jäi Hervannasta käteen? Kepit sujuivat, mikä oli ilon aihe, mutta sitten tuli muita virheitä. Opittua oikeastaan se, että edelleen Sulo pitää ohjata melko pitkälle. Vielä ei koira irtoa tarpeeksi. Seuraavissa kisoissa sitten varman päälle ja ohjaus selkeästi lähempää estettä, niin viesti koiralle on selkeä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4-8Y7zNhXA0gOw3nTAhwb6AHyH4IDE7WDgEZ9WoAl-PAnlATpvvdVPGlKOZqU3J7z2WvqhS_aNIIV9WgF_50K3jbhZ_03W5-v-U0MNxLKpncZt9vLxFPkdsGZcMOcnFMw5eT9sSkQgJU/s1600/IMG_5042.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="941" data-original-width="1600" height="188" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4-8Y7zNhXA0gOw3nTAhwb6AHyH4IDE7WDgEZ9WoAl-PAnlATpvvdVPGlKOZqU3J7z2WvqhS_aNIIV9WgF_50K3jbhZ_03W5-v-U0MNxLKpncZt9vLxFPkdsGZcMOcnFMw5eT9sSkQgJU/s320/IMG_5042.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"> Kuva: Marika Hukari</span><br />
<h3 style="text-align: left;">
Lempäälän kisat</h3>
<br />
Elokuun loput kisat Lempäälässä eivät keränneet kuin muutaman osallistujan. Ykkösluokassa sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska sijoituksen sijaan haetaan sitä puhdasta nollatulosta. Tuomarina toimi vanhempi herrasmies, joka kertoi, että kyseinen rata oli hänellä ruutupaperilla piirrettynä ja hän itse on mennyt sen joskus 80-luvun loppupuolella. Jälkijäteen ajateltuna kyseessä oli ilmeisen haastava rata, koska koko ykkösluokassa taisi olla taas vain yksi nolla. Tokkohan se ollut silloin 30 vuotta sitten yhtä vaikea ;)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL-0j_kYQFMGX0Kzn0Lr0TPsuDyutRbolwE58WIaoikHh-Yr1bfRLxGcOaXRknWk3y0CSVq8Np1AkdYa1sb_hzNIPdWOvLJWa8MalZtxdg_b92k4sioLKCWaMOkfgzvt8E7HEXJZ4rwjM/s1600/IMG_5038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL-0j_kYQFMGX0Kzn0Lr0TPsuDyutRbolwE58WIaoikHh-Yr1bfRLxGcOaXRknWk3y0CSVq8Np1AkdYa1sb_hzNIPdWOvLJWa8MalZtxdg_b92k4sioLKCWaMOkfgzvt8E7HEXJZ4rwjM/s320/IMG_5038.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Olimme sekä A- että B-radalla vuorossa viimeisenä. Rata oli toisaalta hyvin virtaviivainen, mutta monet esteet olivat toisiinsa nähden melko vinossa, mikä oli mielenkiintoinen lisä. Kukaan maksi1 -koirista ei saanut ennen Suloa nollaa, joten tiesin, että pitäisi tulla nappisuoritus jos meinaisi nollan saada.<br />
<br />
Olin tehnyt aamulla päätöksen olla viemättä Suloa lenkille. Olisi kiinnostavaa nähdä mikä olisi energiataso jos aamulla ei olisi saanut olla irti. Tokihan alkulämmittelyt metsässä kentän läheisyydessä oli tehty, mutta luonnollisesti remmissä. Irti ei Sulo ollut saanut olla ollenkaan (mihin koira on kuitenkin tottunut). Koira lähtöasemiin ja liikkeelle. Heti ensimmäisestä hypystä tuli selville, että nyt on pojalla energiaa. Tajusin kauhukseni, että nyt on muuten pakko juosta. Pelkäsin jo radan alussa keppejä, koska mitään keppivarmuutta meillä ei ole ja tuollaisella vauhdilla niistä ei todennäköisesti tulisi mitään. Pari hyppyä ennen keppejä Sulo liukastui nurmipohjalla ja hetken näytti siltä, että rimoja kohta rämisee, mutta niin vain sai Sulo itsensä koottua hypylle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqSrTh0RhstGKBTY1j9tI80pwUVcssdWZTkGXLad7zchWbqTWJMyaubgYbDZO-mZDCCEW6slt82R55-6xtmW2w7pqLA-SHQbvWq-xqD4FiOC_jj5E2Dd1IOhoAlThHgZu1t-VZYlQVklM/s1600/IMG_5043.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1013" data-original-width="1600" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqSrTh0RhstGKBTY1j9tI80pwUVcssdWZTkGXLad7zchWbqTWJMyaubgYbDZO-mZDCCEW6slt82R55-6xtmW2w7pqLA-SHQbvWq-xqD4FiOC_jj5E2Dd1IOhoAlThHgZu1t-VZYlQVklM/s320/IMG_5043.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"> Kuva: Marika Hukari</span><br />
<div>
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<br />
Valssi ennen keppejä ja ohjaus: keppi keppi keppi...Minulla on tapana rytmittää kepit hokemalla pujottelussa kunkin kepin kohdalla keppi keppi keppi. Lisäsin varmuuden vuoksi siihen vielä käsiohjauksen, ettei ainakaan keppivirhettä tulisi. Tuomarin katsoi kuulemma hyvin tarkkaan tuon käsiohjauksen, koska koiraan ei saa suorituksen aikana koskea. Energiatasosta huolimatta kepeiltä tuli puhdas suoritus! Jes, olisiko nyt se sertin päivä?? Kepeiltä putkeen ja puomille. Hyvin menee, kunnes tuo energiataso kostautuu. Puomin päässä Sulolla liikaa vauhtia (tai ohjaajalla, miten sen nyt sitten ajattelee) ja liian kaukaa hyppy pois ja kontaktivirhe. Dämn! Loppurata sujui puhtaasti ja voittaja bordercollien jälkeen, jolle myös viisi virhettä, olimme sijalla kaksi. Pahus mikä virhe, mutta kontaktiharjoituksia pitää joka tapauksessa tehdä.<br />
<br />
B-rata oli myös haastava. Kaksi hylättyä ennen meitä ja yksi 10 pisteen suoritus. Njaah. Mitähän meille tulee. Sulo linjalle ja ohjaus kahdelle hypylle. Ensimmäistä kertaa heti toisella esteellä tuli rimanpudotus. No siihen meni sitten sekin nolla. Loppuradalle ei enää mitään painetta, puhtaat kepit mutta sitten omituinen virhe pituudella. Ilmeisesti oma hartialinja osoitti jo vasemmalle keinulle, niin Sulo tuli pituuden sivusta läpi. Hassu virhe, mutta nollasuoritus oli jo kariutunut aiemmin joten en välittänyt siitä. Loppu hyvin ja maalissa 10 virhepistettä. Kävin vilkaisemassa tulostaulun ja yllättävästi olimme sijalla yksi virhemäärästä riippumatta. Palkintopeitto, maljakko ja lelut kainaloon ja kotiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWl4pLJomUvsVX9UN0TFv3mnbxwE7D5xq1qU9KcSCo8l8-aWwQTtcXXGljceXBAUGTZFStieQMcd4u0g9k6uLRspzwtPxlEnm4RWOLZuFOUFA3jeJb_DqMB91UzpD7TBfWjjZIq7ldH9g/s1600/FullSizeRender-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWl4pLJomUvsVX9UN0TFv3mnbxwE7D5xq1qU9KcSCo8l8-aWwQTtcXXGljceXBAUGTZFStieQMcd4u0g9k6uLRspzwtPxlEnm4RWOLZuFOUFA3jeJb_DqMB91UzpD7TBfWjjZIq7ldH9g/s320/FullSizeRender-3.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Loppupohdinta</h3>
<div>
Viimeisen neljän lähdön saldona jokaisesta lähdöstä tulos, mutta ei yhtään nollaa. Sulo on melko varma koira ja hylättyjä emme ole montaa saaneet, mikä sinänsä on ihan kiva, mutta kun se tavoite on se nolla niin ei paljon lohduta. Mielenkiintoisena havaintona, että ne kepit, joita eniten jännitän, ovat sujuneet puhtaasti kaikissa lähdöissä. Kontaktit pitää harjoitella nyt tosissaan, eikä vaan sinnepäin kuten minulla usein on tapana ;)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Perusvarmana koirana ja ohjaajaherkkänä olen varma, että Sulo saa pian sen kaivatun nollan ja pääsyn kakkosluokkaan. Lempäälän kisoissa jäin katsomaan kakkosluokan rataa, ja täytyy sanoa, että hieman teknisempänä ja haasteellisempana ratana olisin kovasti jo kaivannut kakkosiin. Siellä joutuu itsekin jo tarkasti miettimään ohjauskuvioita jne. Tämä rouva haluaa haastetta nääs!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tule serti sieltä jo tule!</div>
<br />
<br /></div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-45153084495818374282017-07-05T06:14:00.000-07:002017-07-05T06:14:34.514-07:00Epävirallisen virallista agilityä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<h2 style="text-align: left;">
Mehän ei kilpailla...</h2>
<div>
Tämä blogipostaus käsittelee ainoastaan Suloa. Anteeksi Asbel, mutta nyt sinä olet sivuosassa. Kuten aiemmissa postauksissa on tullut ilmi, Sulon kanssa agilitykärpänen iski syyskuussa 2015. Tuolloin kävimme alkeis- ja jatkokurssin Ylöjärvellä ja siirryimme vakituiseen viikkoryhmään Tampereen Seudun koirakerhon (Tamsk) tiloihin Niihamaan tammikuussa 2016. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun ensimmäisen kerran kyselin pääsyä Tamskin viikkoryhmään kerroin, että olemme aloitteleva möllikoira (ei-kisaava) eikä meillä ole mitään kisa-aikeita. Olisiko tällaisella hönstäävällä parilla mahdollista päästä viikkoryhmään? Ohjaaja sanoi, että hänelle tärkeintä on, että koiralla on kivaa eikä kaikilla ole tarvetta kisata tai tavoitella kisaamista. Itse asissa ryhmässämme taitaa edelleen olla kaikki möllikoiria, joten rima aloittaa ryhmässä oli mukavan matala. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Harjoittelu pääsi hyvään vauhtiin mölliryhmässä ja muutaman kuukauden jälkeen kysyin, joska ohjaaja neuvoisi/ohjeistaisi meitä toisella tavalla, jos joskus ajattelisimme kisata. Muutaman kuukauden jälkeen siis ensimmäisen kerran kävi mielessä, että entäs jos sitä joskus kävisi vaikka kokeilemassa kisoja, toki ensin epävirallisia sellaisia. Ohjaaja naurahti ja totesi, että KUN te joskus kisaatte, niin kyllä, hän ohjeistaa myös möllikoiria samalla tavalla kuin kisaaviakin koiria. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tuolloin päätin, että jos ja kun joskus osaamme kaikki esteet niin sitten harkitsen kisaamista. Mutta siihen asti vain harjoitellaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhibsSYZKBlnn8WzJCNCKHXzvFJoeYSYbfTuyJOp02febMllXFOeQmNuP-qP-EzV6EkfmBZejebJR0fiKEMe9tkjqlxf0La5ryH1Qs_G4B9SO_4upS4Dnj1Eh9v02XgxBGlLdLL5hx4VBg/s1600/thumb_IMG_3533_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhibsSYZKBlnn8WzJCNCKHXzvFJoeYSYbfTuyJOp02febMllXFOeQmNuP-qP-EzV6EkfmBZejebJR0fiKEMe9tkjqlxf0La5ryH1Qs_G4B9SO_4upS4Dnj1Eh9v02XgxBGlLdLL5hx4VBg/s320/thumb_IMG_3533_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h2 style="text-align: left;">
Epäviralliset agilitykisat eli epikset</h2>
<div>
<div>
Tammikuussa 2017 oli ensimmäinen kerta, reilun vuoden harjoittelun jälkeen, kun totesin, että nyt ainakin teoriassa osaamme kaikki esteet: keinu sujui, kepit menivät jotenkuten, koira on hyvin kontaktissa jne. Ostin kuitenkin vielä vuodelle 2017 harrastaja C-lisenssin, sillä en ajatellut, että vielä vuonna 2017 olisi se hetki kun ensimmäisen kerran tuomari viheltäisi pilliin ja antaisi lähtöluvan. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Helmikuussa huomasin, että Tamsk järjestää epäviralliset agikisat. Päätin heti käydä kokeilemassa tositoimia. Olinhan kova jännittäjä näyttelyissä, joten hieman mietitytti etukäteen josko jännittäminen pilaisi myös kisaamisen agipuolella. Vuorossa oli ensin minit ja medit, joten sain rauhassa katsoa muiden koirian suoritusta ja ilokseni huomasin, että ainoastaan innolla odotin omaa vuoroani (toisin kuin näyttelyissa, joissa ekat painajaiset alkoivat jo kuukausi kaksi ennen heti kun ilmo oli laitettu menemään...). Rata vaikutti aavistuksen verran kinkkiseltä ja eniten kysymysmerkkejä herätti itselläni rataantutustuminen. Harjoituksissa saamme rauhassa katsoa radan ja mietimme ohjaajan kanssa ohjauskuvioita eri kohdissa. Ensimäistä kertaa olin siis tilanteessa, että itse piti päättää miten kussakin kohdassa koiraa ohjataan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Maksien rataantutustuminen alkoi. Sydän pamppaili, mutta lähinnä innostuksesta. Oli viisi minuttia aikaa tutusta rataan. Koska kyseessä oli epikset, ei rata ollut tietenkään vaikeimmista päästä, mutta muutama haastava kohta siinä oli, jossa mietin ohjausliikkeitä. Hieman katselin mitä muut tekevät ja "kuivaharjoittelevat" ja totesin, että melko samoilla ohjausliikkeillä muutkin ovat etenemässä rataa. </div>
<div>
Rataantutustuminen päättyi ja koira autosta halliin ja odottamaan omaa vuoroa. Olimme toiseksi viimeisenä vuorossa, joten saimme vielä hetken odotella ja sitten asemiin! Sulolle käsky "kukkuu" (= koira menee asemiin jalkojen väliin, jolloin koiran saan asemoitua kulkusuuntaan hyvin) ja odota -käsky. Muutaman askel eteenpäin ja sitten menoksi. Etenimme itsellemme tuttuun tyyliin hyvin hitaasti, mutta varmasti. Hyppy hyppy putki putki -yhdistelmä menee hienosti. Seuraavan hyppy myös. Sitten tulee A, jossa tulee ensimmäinen kontaktivirhe. Seuraava hyppy ja putki ja hyppy oikein. Sitten tulee ilmeisesti joku omituinen ohjausvirhe, koska Sulo yllättäen tekee takaakierron yhdellä hypyllä, jonka mielestäni ohjaan ihan normaalisti. No, koska ollaan epiksissä, ei tule hylkäävää virhettä vaan ainostaan virhepisteitä, joten matka jatkuu puomilta kepeillä, jotka molemmat menee hienosti (sisäinen hurraa huuto, koska kepit ovat meille suurin haaste!). Sitten loppuradan hypyt ja viimeistä edellinen rengas, jonka Sulo päättää mennä renkaan ja raamin välistä. Tämä on ollut harjoituksissa tyypillinen virhe. Rengas uusiksi ja viimeisen hypyn myötä maaliin. Saitteko mielikuvan radasta? :) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Maalissa oli aivan loistava fiilis! Meillä oli radalla superhauskaa ja muutamaa virhettä lukuunottamatta tunne oli rennon sama kuin harjoituksissa joten sain ensimmäisen varmuuden siitä, että ehkä voisimme joskus vielä kisata. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoCorvPWVh9-RfGqNYHqQWbLilAD3MoR_rQzuUeFf6tDI9kE150nPzS64uLuaYCx079XwX_-MLCgmxVu6AAwSRGMvOtFvou5iyH6b5uXZ46e86XKU1995C2ZtywjHEYtDb1rqGoexocYY/s1600/thumb_IMG_3444_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoCorvPWVh9-RfGqNYHqQWbLilAD3MoR_rQzuUeFf6tDI9kE150nPzS64uLuaYCx079XwX_-MLCgmxVu6AAwSRGMvOtFvou5iyH6b5uXZ46e86XKU1995C2ZtywjHEYtDb1rqGoexocYY/s320/thumb_IMG_3444_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h2 style="text-align: left;">
Viralliset agilitykisat 21.6.2017</h2>
<div>
Virallisia kisoja seurasi vielä kahdet epäviralliset kisat. Niistä ei tässä sen tarkempaa raporttia, muuta kuin että kolmesta lähdöstä kaksi nolla tulosta saivat aikaan sen, että mietin jo ensimmäisiä virallisia kisoja. Miltä tuntuisi olla virallisissa kisoissa? Jännittäisikö siellä sitten kuitenkin enemmän kuin epiksissä? Monia kysymyksiä risteili mielessä, mutta koska oma seura järjesti kisat, päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja ilmoitin Sulon ensimmäisiin kisoihin. Sitä ennen oli kuitenkin paperityötä, koska Sulo piti ilmoittaa Kennelliiton fix-rekisteriin ja lisenssi piti muuttaa A-kisalisenssiksi. Aikaa ei ollut paljon, koska kisoihin oli aikaa ainostaan viikko! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kisapäivä valkeni ja perhoset lentelivät vatsassa. Onneksi hyvin rauhallisesti ja organisoidusti, eikä joukolla päin seiniä kuten näyttelyaamuisin :D Tiesin, että kyseessä on isot kisat. Pelkästään maxikoiria oli yli 30! Lähtöjä olisi kaiken kaikkiaan kolme A, B ja C, joista viimeinen oli hyppyrata. Ohjaaja oli ohjeistanut edellisellä viikolla, ettei kannata laittaa suuria tavoitteita ekoihin kisoihin. Pääasia, että jäisi hyvä fiilis jne. </div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
B-rata</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämä ajatus takaraivossa suuntasin ensimmäisen radan (joka meillä B-rata) rataantutustumiseen. Radalla oli ruuhkaa, koska kaikki reilu 30 henkeä olivat samaan aikaan tutkimassa radan kommervenkkejä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että alkuun menimme pitkälti jonossa ja suurin osa teki ohjausliikkeet samalla tavalla. Seurailin hieman muita, koska itselläni ei ole vielä kisavarmuutta/ohjausvarmuutta. Itse rata ei vaikuttanut kovin vaikealta, mutta tästäkin huolimatta lopputuloksen saivat ainostaan reilu puolet koirista (muut saivat siis hylätyn suorituksen). </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpk8U4nQq8KI1Vqn8LAS-Tf6dYX4IQiRqh-FRXCLRDcpT4Wxh1pEQr1zeGXUsm4h6eRJZwZCh0om7O2nIgOGE2S6BZl3UeReZk9-UIeJ6Jsek-j55p05ImKWGwBvLAcFNamjfL11YDP2E/s1600/thumb_IMG_4173_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpk8U4nQq8KI1Vqn8LAS-Tf6dYX4IQiRqh-FRXCLRDcpT4Wxh1pEQr1zeGXUsm4h6eRJZwZCh0om7O2nIgOGE2S6BZl3UeReZk9-UIeJ6Jsek-j55p05ImKWGwBvLAcFNamjfL11YDP2E/s320/thumb_IMG_4173_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Oma vuoroni oli keskivaiheilla numerolla 70. Aloittava koirakko oli nro 51. Aloitusvuoro oli hyvä, koska sain taas rauhassa seurailla muiden suorituksia ja sitten vasta lähdin lämmittelemään koiraa. Jännitystä oli, mutta hyvin positiivista sellaista. Milloin on meidän vuoro! Vähitellen vuoronumero lähetystyi ja kuuluttaja ilmoitti, että Sara-Maaria ja Sulo valmistautuvat lähtöön. Iik! Valmiiksi lähtöpaikalla ja panta pois (agissa ei saa olla pantaa kaulassa). Sulo "kukkuu" -asetelmiin ja menoksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ensimmäisenä kaksi hyppyä melko kohtisuoraan toisiinsa nähden. Kolmantena rengas, joka olikin etukäteen meillä suurin sykkeenkohottaja. Sulo kun on saanut päähänsä, että renkaan voi suorittaa myös menevällä renkaan ja rungon välistä (kuten epiksissä kävi). Olin etukäteen ajatellut, että jos rengas menee hyvin niin loppuratakin menee hyvin. Jännityksellä yritin ohjata selvästi renkaan keskelle ja sanoin vahvasti RENGAS, ja kauniisti meni hyppy renkaan keskeltä! Jes! Valtava itseluottamuksen buustaus ja ohjaus putkeen oikealle, jonka jälkeen takaisin samaan linjaan edellisten hyppyjen kanssa ja pituus hyppy, putki ja kaksi hyppya. Hyvin menee. Ohjaus A:lle, jes ja kaksi hyppyä jes. Sitten toinen sykkeenkohottaja: kepit. Kepit ovat eniten meillä hakusessa ja kaksi kertaa kolmesta menee hyvin ja kolmas kerta huonosti. No, nyt oli sitten sen "kolmannen" kerran vuoro ja Sulo ei aloita keppejä oikeasta kohdasta. Paluu alkuun ja uudelleen ohjaus. Sama virhe. Alkuun ja uusi reipas ohjaus ja kolmannella kerralla sitten oikein. Matka jatkuu keppien jälkeen 90 astetta oikealle putkeen. Putkestä taas 90 astetta ja kaksi estettä. Toiseksi viimeisenä puomi, josta lopussa tulee kontaktivirhe (jonka huomasin vasta videolta) ja viimeinen hyppy. Maali! Saimme tuloksen elämämme ensimmäisestä virallisesta radasta! Virhepisteitä 15 ja pari pistettä ihanneajan ylityksestä (keppien uusimiseen meni sen verran aikaa). Sijoitus 20/34. Loistava fiilis, ei turhaa jännitystä vaan pelkästään sellaista innostunutta jännitystä. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dwx2RZiZwSiNfgzcWOHK5bW911PybJ_RNMYex7eslv_54tpgpueL-BzCeBoxVBaUPMFlFGriZGOVPwwbmMW' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
A-rata</h3>
<div>
B-radasta jäänellä hyvällä fiiliksellä oli hyvä jatkaa A-radalle. Välissä kävimme pienellä palauttavalla metsäkävelyllä ja sitten takaisin halliin odottamaan A-radan valmistumista. B- ja A-rata oli tehty maksikoirille niin, että pienen tauon jälkeen olikin jo aika lähteä tutustumaan A-rataan, joka vaikutti melko samantyyppiseltä kuin B-rata. Rataantutustumisessa keppien kohdalla pohdin eniten omaa sijaintiani koiraan nähden. Radan profiili selkeästi vaati ohjausta vasemmalta puolelta, joka on meille selvästi heikompi puoli. Olemme kyllä kiltisti harjoitelleet keppejä molemmin puolin, mutta silti ohjaus oikealta tuntuu helpommalta. Kävelin tuon keppikohdan useaan otteeseen ja päätin, että ohjaan koiran radan kannalta "väärältä" puolelta eli oikealta puolelta. Näin tekemällä hidastaisin kokonaisaikaa (joka meillä joka tapauksessa on hidas), mutta varmistaisin paremman suorituksen. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEint1E9siQbuTpRN90SHqhAMMVV1MIwxqRUdbnE1OxzjbquVlbQi7YWYLJhjVuUqeO9AsE2lKd3hywqqaKgHP8yF0jz1eAHxvVqpYAXtD7ODY26bLuaRT3hTB4UVHNeWgAQrFNe13MZxb8/s1600/thumb_IMG_4185_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEint1E9siQbuTpRN90SHqhAMMVV1MIwxqRUdbnE1OxzjbquVlbQi7YWYLJhjVuUqeO9AsE2lKd3hywqqaKgHP8yF0jz1eAHxvVqpYAXtD7ODY26bLuaRT3hTB4UVHNeWgAQrFNe13MZxb8/s320/thumb_IMG_4185_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muiden suorituksia katsellessa mieli kuitenkin muuttui useaan otteeseen. Pitäisikö kuitenkin mennä itselle hankalammalta puolelta eli vasemmalta? Vaiko varmemmalta puolelta, mutta radan kannalta väärältä? Yksi tai kaksi kisaajaa meni keppien oikealta puolelta, kaikki muut vasemmalta. Lopullisen päätöksen tein siinä vaiheessa kun tuomari vihelsi pilliin: jatkoa ajatellen pitää pystyä menemään molemmilta puolilta eli ei muuta kun tuulta päin ja keppien kohtaus itselle haasteellisemmalta puolelta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hyppy. Hyppy. Valssin kautta putkeen. Keinun jälkeen hyppy ja valssahdellen toiselle hypylle ja sitten totinen paikka, kepit, joilla tuli edellisellä radalla pari virhettä (B-radan keppien virheet tulivat itse asiassa itselle "paremmalta" puolelta eli oikealta..hmmm). Sulo ottaa kepin alun hyvin, keppi, keppi keppi, keppi, hoin Sulolle jokaisen pujoteltavan kepin kohdalla, ja jes! Ei virhettä! Kepeiltä jatko suoraan putkeen, jonka jälkeen hyppy ja tiukka käännös oikealla putkeen. Hyvin menee. Putken jälkeen hyppy ja A. Nyt tarkkana, ei kontaktivirhettä. Puhtaasti menee. Voisiko nolla olla tulossa?? Jatko pituushyppyyn ja putkeen, tiukka mutka ja hyppy hyppy ja maali! Jes, jes jes! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuljin nopeasti Sulon kanssa tulostaululle ja odotin livetuloksia. En ollut satavarma keinusta, että ehtikö se osua maahan ennen kuin Sulo ponnisti pois joten pienen epävarmuuden kera odottelin taululla ja sitten se paukahti sinne. Elämämme toinen lähtö ja nolla tulos! Oli kyllä aivan voittajafiilis tuossa vaiheessa! Tavoite saavutettu. Ekoista kisoista nolla! Hyvä me! Sijoitus 6/34.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaXHnJufnG0o7hFFRVT2C1tAHyFyztPfmX79aVCw83j49GimzVe2QFdkPsifg62XhjzgeT1X_stZgoMghAIgH7zJng2fUr_WYWhLDcs0Kul8sYsIF283lsE8iWGi6Y0LoMkYyyjD-_9UA/s1600/thumb_IMG_4174_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaXHnJufnG0o7hFFRVT2C1tAHyFyztPfmX79aVCw83j49GimzVe2QFdkPsifg62XhjzgeT1X_stZgoMghAIgH7zJng2fUr_WYWhLDcs0Kul8sYsIF283lsE8iWGi6Y0LoMkYyyjD-_9UA/s320/thumb_IMG_4174_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
A-radan profiilia</div>
<h3 style="text-align: left;">
C-rata</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
C-radalle ei ollut enää ollenkaan painetta (joskaan sitä nyt ei muutenkaan ollut). Plakkarissa oli jo yksi nolla, joten rennosti vaan omaa vuoroa odottamaan. Hyppyradalta puuttuvat kontaktiesteet, joten kyseessä lienee aavistuksen helpompi rata (?). Muutama osallistuja oli jäänyt viimeiseltä C-radalta pois, mutta silti osallistujamäärä oli edelleen suuri. Vihdoin oli se hetki kun tuomari vihelsi pilliin meidän kohdallamme. Kahden hypyn myötä loiva kaarros oikeaan ja ohjaus vasemmalla kädellä oikealle putkeen. Putken jälkeen linjassa olevat hyppy, pituus ja hyppy, jonka jälkeen putken myötä suunnan muutos ja kahden hypyn kautta muurille. Kaikki sujunut mallikkaasti. Muurin jälkeen oikealle kääntyvä putki, josta suoraan kepeille. Hieno suoritus kepeillä, jonka jälkeen suoraa suoraa suoraa vaan rengas-hyppy-hyppy ja maali. Tosi helppo rata ja hieno upea nolla! Suuret kehut koiralle ja namipussista rutiinilla palkka. Ja mitä tapahtuu? Tuomari huutaa että palkkasitko? Hetken ihmettelin, että mitä tapahtuu ja sitten se jysähti. Nimittäin, tuomarin hylkymerkki. Whaat?? Ai niin. Aloitteleva kisaaja ei muista, että kisa-alueella, vaikkakin ollaan jo tultu maaliin, ei saa palkata. Palkkaus vasta aitojen ulkopuolella. Jep jep. Kaunis, puhdas nolla ja niin julmalta tuntuva HYL. Kyllä oli harmitus tosi suuri, varsinkin kun rata olisi muuten ollut puhdas. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hammasta purren poistuin radalta ja muutama olkaan taputtelija löytyi. Harmitti niin vietävästi kun koira suoritti kaiken oikein ja minä tollo menen sitten tekemään aloittelijavirheen ja palkkaan kielletyllä alueella. No onni onnettomuudessa, että koira ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja hänellä ollut kivaa ja palkkaakin sai. Toinen väkisin löydetty positiivinen puoli on se, ettei toivottavasti tule enää tehtyä toista kertaa samaa virhettä. Jätänpähän namit sitten vastaisuudessa kokonaan pois. Mutisin itsekseni, että miksi se on niin tiukkaa, että pitää kokokaan hylätä jos palkkaa koiran kun suoritus on jo päättynyt. Säännöt ovat tietenkin sääntöjä se on selvä, mutta silti tuntuu jotenkin kohtuuttomalta. No valaisevan vastauksen sain eräältä konkariharrastajalta pari viikkoa myöhemmin. Hän kertoi, että mietipä sitten sitä, jos ja kun samalle alueelle rakennetaan uusi rata ja sinne jää kentälle namia. Seuraavan koira sitten lähdössä (esim. jos edellisen radan maali on seuraavan radan lähtö) jää haistelemaan maata ja siten hänen suorituksensa voi mennä täysi penkin alle. No tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi ja ymmärsin sitten paremmin tuon palkkauskiellon merkityksen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
No, täytyyhän sitä ensimmäinen kisapäivä jotenkin muistaa: yksi hieno nolla ja yksi ikuisesti muistettava moka (katotaan vaan niin teen seuraavissa kisoissa saman virheen :D)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-73156553530047167452017-04-02T06:36:00.001-07:002017-04-02T06:36:29.630-07:00Hiljaiseloa ja mummoilua<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpGK6ragJJ1ePmAd2IbIn9Kkd9S-cFoIM90LeO0GH4wy9d4pmLwjw8X7OcnKhctTnt7HZ-WSo7R9gAhVSDL-wMiKjXen6f6qcgBL-eroP39-bxIHww73LG4GvqofOoQOPXsxIm8GIJC1g/s1600/thumb_IMG_2543_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpGK6ragJJ1ePmAd2IbIn9Kkd9S-cFoIM90LeO0GH4wy9d4pmLwjw8X7OcnKhctTnt7HZ-WSo7R9gAhVSDL-wMiKjXen6f6qcgBL-eroP39-bxIHww73LG4GvqofOoQOPXsxIm8GIJC1g/s400/thumb_IMG_2543_1024.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Alkutalvi ja kevät on sujunut melko hiljaisissa merkeissä. Suurin osa koirien kanssa tekemisestä on sitä tavallista arkea. Sulon kanssa käydään kerran viikossa agitreeneissä, mutta muutoin elämä pyörii kahden karvakuonon kanssa arkisissa puuhissa. Mutta ei arkipuuhastelun tarvitse olla yksitoikkoista tai tylsää! Koirien kanssa voi kotona puuhastella vaikka mitä! Kaikessa tekemisessä on meillä periaate, että sitä tehdään mistä sekä koirat että omistaja pitää.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<b>Lelunpiilotus</b></div>
Molemmat pojat innostuvat lelun etsimisestä. Lelua piilotellaan sekä sisällä että ulkona. Ulkona piilot ovat jo melko haastavia, mutta pojat innokkaasti käyttävät nenää ja etsivät lelua. Sulo tuo lelun löydettyään sen minulle ja saa siitä palkan (ellei Asbel ehdi varastaa sitä Sulolta). Asbelille itse lelun löytyminen on palkka eikä häntä kiinnosta tuoda lelua minulle. Eikä tarvitsekaan, pääasia että tykkäävät tekemisestä.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<b>Haku (piilo)</b></div>
Yhtä lailla hakuhommat sujuvat ja kiinnostavat poikia. Meillä on iso metsäinen ja mäkinen tontti, josta löytyy hyvin piilopaikkoja. Usein menen edeltä piiloon, ja isäntä päästää koirat sitten etsimään kommennolla "missä äiti". Haukkujen kera koirat kirmaavat matkaan ja lähtevät tarkasti seuraamaan jälkiä/hajua. Se on hämmästyttävää kuinka tarkasti menevät tarkalleen samoja jälkiä kuin itse on mennyt. Yritän usein etsiä sellaisen piilon, josta hieman näen miten pojat homman hoitavat. Kaava on useimmiten hyvin samankaltainen: Sulo tulee vauhdilla ja löytää melkein aina ensin piilopaikan, mutta on muutamasta kohtaa oikaissut (keskimäärin kuitenkin tullut reittiä). Asbel yllättäen tekee tarkempaa työskentelyä ja tulee kiltisti oikeita hajureittejä tulleen kymmenisen metriä perässä. Pari "hakuharjoitusta" saattaa väsyttää poikia yhtä paljon kuin lenkki.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxttjQo0LvaT3BDEvEkIJTz2jgPfpKI2AmxO_0amAqntDfLwnMMFYl1pLRUvNoFtMoIprNRzbdVXlPK9a-Mwg5lTeMRvXcfugciFRQSBN7bREoEMJEBYF4KQrJ8zBJNVA2xFhFy1Tkftc/s1600/thumb_IMG_2762_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxttjQo0LvaT3BDEvEkIJTz2jgPfpKI2AmxO_0amAqntDfLwnMMFYl1pLRUvNoFtMoIprNRzbdVXlPK9a-Mwg5lTeMRvXcfugciFRQSBN7bREoEMJEBYF4KQrJ8zBJNVA2xFhFy1Tkftc/s320/thumb_IMG_2762_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"> "Löyty! Ai sä oot siellä kallion alla piilossa!"</span><br />
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b>Piha-agility</b></div>
Meillä ei ole yhtään estettä tai mitään agivälineitä pihassa (tosin tähän suunnitteilla muutos). Sen sijaan monimuotoinen piha kivineen ja puineen tarjoavat hieman mielikuvitusta käyttämällä oivia harjoituskohteita. Paikkoja vaihtelemalla saa harjoiteltua valssikuvioita ja muita agiliikkeitä. Takaakiertoa ym. on helppo pihassa harjoitella ("kierrä puu" ym). Asbelillekin yritin opettaa sanan "kierrä", mutta toistaiseksi vain Sulo osaa ko. tempun. Asbelin mielestä ilmeisesti puun kiertäminen on idioottimaista touhua, ainakin mikäli on Asbelin ilmeitä uskominen...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9d-yMFF5JqKTmq55pz39RKf1R6O8m9KnYLwUFDlV53GT0_bdGiVTiSpGTzbCTxcvK1kzPIgAOS5Lix3XJmx1CnJUv1eAHCpG-ENSqj1gIvdsSbfRg_pPmEQq8QTy54lLtr2S9T3yweFM/s1600/thumb_IMG_2858_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9d-yMFF5JqKTmq55pz39RKf1R6O8m9KnYLwUFDlV53GT0_bdGiVTiSpGTzbCTxcvK1kzPIgAOS5Lix3XJmx1CnJUv1eAHCpG-ENSqj1gIvdsSbfRg_pPmEQq8QTy54lLtr2S9T3yweFM/s320/thumb_IMG_2858_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"> "Kierrä ite..."</span><br />
<h4 style="text-align: left;">
Mummoilua</h4>
<br />
Meillä oli alkutalven ja kevään whippetvanhus Nala hoidossa. Nala on 14-vuotias reipas mummo, joka haluaisi lähinnä syödä ja nukkua. Mummeli jaksaa lenkillä mainosti, mutta mieluummin jäisi kotiin nukkumaan. Peiton alta hänet pitää usein kaivaa ja nostaa lattialle ja vielä työntää ovelta pihalle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIbJpXYASSM4FQyEvkYvEGDuuKUJHCLZRGXbALyWfp0r-zsgwxdJ4CxDWY-2c8crp0cxwPitlGDd7pYQT1QrylP3IOi-TaL-jWLlpNr_c2dLZ6jifcJeN086SlyLPfTY9lHvKlrc-7qhg/s1600/thumb_IMG_2384_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIbJpXYASSM4FQyEvkYvEGDuuKUJHCLZRGXbALyWfp0r-zsgwxdJ4CxDWY-2c8crp0cxwPitlGDd7pYQT1QrylP3IOi-TaL-jWLlpNr_c2dLZ6jifcJeN086SlyLPfTY9lHvKlrc-7qhg/s320/thumb_IMG_2384_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ja koska Nala oli hetken aikaa mukana seikkailemassa Muulilaakson tarinoissa, kuuluu tietenkin asiaan, että pientä muuliutumista tapahtui myös Nalalle. Eräänä talvipäivänä Nala lähti Asbelin, Sulon ja isännän kanssa lenkille. Ilma oli hyvä ja vain pientä pakkasta mittarissa. Mainio lenkkeily sää siis. 15 minuuttia lenkin alusta puhelimeni soi ja isäntä soittaa metsästä, että Nala päätti lähteä omin päin kotiin. Vanhus on kuitenkin sen verran vikkelä, ettei hän saa sitä kiinni. Potkukelkka alle ja kilometrin mittaiselle matkalle vastaan 2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa (jotka ihmettelivät miksi äiti menee niin lujaa). Tiesin kyllä että Nala tulee kotiin, mutta mahdollinen liikenne matkan varrella huolestutti.<br />
<br />
Puolessa välissä matkaa risteyksessä oli naapuruston isännän auto pysähdyksissä ja isännällä Nala sylissä. Oli juuri nostamassa mummoa autoon. Onneksi ehdin huikkaista, että koira on meille tulossa. Olisi siinä ollut ihmettelemistä, jos Nala olisi tuolla lyhyellä matkalla hävinnyt. Siinä sitten Nala vapaana potkukelkkailimme takaisin kotiin. Nala oli onnellinen kun pääsi takaisin sisälle (olisi myös mielellään mennyt vieraan autoon, koska sielläkin olisi ollut lämmin). Mikäpä sen parempi paikka kuin lämmin sänky!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgonTGXenuWYfpFhREVexVZLlqKZz4bmXlRwp9A6Q_M8GQs0WXAJBm-XZAvzg-JNbvngTjcSY5VJxTP7kMbFI3FZHewWzyDAgSwVPf85C-DmECFRGNOzt-RYXNlKK4JtWwEHGoKh2T6Uwc/s1600/thumb_IMG_2620_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgonTGXenuWYfpFhREVexVZLlqKZz4bmXlRwp9A6Q_M8GQs0WXAJBm-XZAvzg-JNbvngTjcSY5VJxTP7kMbFI3FZHewWzyDAgSwVPf85C-DmECFRGNOzt-RYXNlKK4JtWwEHGoKh2T6Uwc/s320/thumb_IMG_2620_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-41690093524562530032016-12-18T01:19:00.000-08:002016-12-18T01:19:14.841-08:00Operaatio Donitsi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Operaatio Donitsi sai alkunsa viime vuoden elokuussa (ainakin välillisesti) kun Asbelin sukukalleuksista päätettiin luopua. Tai oikeastaan operaatio donitsin historia juontaa juurensa aina Asbelin pentuajoihin asti. Mennäänpä siis viisi vuotta ajassa taaksepäin.<br />
<div>
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Pentuaika</h3>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM2bBCIunicuivImc7R6LDrDcQHbTDduqkrFP6_9tznO-DiNnpDRQr01SobeDgSmoewBfqsuJlQOq8RZB4gYK0CweLUTEI8fCkEeFg0Y3B5voBa-KTADiPqYZJgEYI8SOEw8ANUCQfUY0/s1600/unnamed_1024.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjM2bBCIunicuivImc7R6LDrDcQHbTDduqkrFP6_9tznO-DiNnpDRQr01SobeDgSmoewBfqsuJlQOq8RZB4gYK0CweLUTEI8fCkEeFg0Y3B5voBa-KTADiPqYZJgEYI8SOEw8ANUCQfUY0/s320/unnamed_1024.jpg" width="320" /></a></div>
Asbel oli pennusta asti melko huono syömään. Usein vain päivän toinen ateria maistui, ja jostain syystä tavaksi tuli aina jättää kuppiin osa ruoasta. Kuppia sitten kallisteltiin ja muutama nappula meni lisää. Erikoiseksi tavaksi jäi aina se, että Asbel jätti lähes aina kuppiin yhden nappulan. Sitä se ei ikinä syönyt. Meillä oli aina ruokasäkki avoinna lattialla eikä Asbel ikinä siihen koskenut, ei yksin ollessaan eikä meidän ollessa kotona. Positiivista oli se, että koira pysyi hoikassa kunnossa, mikä o isolle koiralle suotavaa. Kolikon kääntöpuoli puolestaan oli se, että Asbel ei motivoitunut ruoasta eikä ruokaa voinut käyttää palkkana koulutuksessa. Makkara ja muu kelpasi häiriöttömissä tilanteessa, mutta mikään motivaattori se ei ollut. Siispä monet koulutusyritykset jäivät puolitiehen.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Täyskäännös</h3>
<br />
Asbel päätettiin kastroida 4-vuotiaana. Ajatuksena lähinnä oli se, että miksi ei. Näyttelyt oli koluttu ja koira saavuttanut Suomen muotovalion arvon eikä koiraa aiottaisi käyttää jalostukseen, joten päätös oli lopulta hyvin yksinkertainen. Sulo oli kastroitu muutama kuukausi aiemmin ja kokemus siitä, että mitään muutosta luonteessa ei tapahtuisi, vielä vahvisti päätöstä Asbelin kohdalla.<br />
<br />
Yhtenä elokuisena päivänä Asbelin elämä jatkui ruunana. Muutos ruokahalussa näkyi oikeastaan heti. Ruoka alkoi maistua eikä enää tarvinnut käydä tarkistamassa ruokakuppia josko sieltä oli ruoat hävinneet. Niin, eikä nappulan sekaan tarvinnut sekoittaa milloin kissanruokaa, milloin lihalientä ym. Aiemmin nappula ei sellaisenaan oikeastaan maistunut ikinä. Ja se viimeinenkin nappula alkoi hävitä kupista!<br />
<br />
Tässä vaiheessa ajatus koulutuksen jatkamisesta heräsi. Voisiko Asbel nyt motivoitua ruoasta? Odotukset eivät olleet kovin korkeat, koska 4-vuotias koira oli päässyt vahvistamaan ei-toivottua käytöstä sen verran vahvasti, että nopeaa ja suurta muutosta en odottanut. Eikä sellaista ikinä ole tähän päivään mennessä tapahtunut (oletetusti), mutta parempaan ollaan menossa. Ja siis ei-toivotulla käytöksellä tarkoitan suhtautumista muihin koiriin remmissä. Muutoinhan Asbel on ihan helppo tapaus.<br />
<br />
Mutta takaisin ruokaan motivaattorina ja elämään ruunana. Ruoka siis maistui hyvin ja mitä enemmän aikaa kului kastraatiosta, sitä enemmän se maistui. Jopa niin hyvin, että ensimmäistä kertaa Asbel varasti ruokapöydältä ruokaa. Eikä mitä tahansa ruokaa, vaan melkein kokonaisen kermakakun! Sain Asbelin itseteossa kiinni kun muutama murunen oli jäljellä. Olin niin yllättynyt ja järkyttynyt, etten osannut edes torua. Kiitoksena Asbel röyhtäisi päälle ;). Nykyään pitää jo vahtia, ettei pöydän reunalle jää mitään ruokaa, sillä Asbel on juuri sopivan kokoinen ja pää sopii ihanasti pöytätason korkeudella. Siitä on mukava vaikka pari sämpylää syödä tai maistaa kielellä mitä pöydällä on ollut.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Operaation Donitsi alkaa</h3>
I know, tämä on aika pitkä alustus aiheeseen, mutta nämä liittyvät vahvasti toisiinsa, joten kyllä, pääsemme jossain vaiheessa itse aiheeseen eli Operaatio Donitsiin.<br />
<br />
Useimmat koirat kuulemma rauhoittuvat kastraation seurauksena. Asbelin ei haluttu mitenkään rauhoittuvan ja itse asiassa ruokahalun lisäksi ainoa muutos koirassa on leikkihalun lisääntyminen. Oli Asbel aiemminkin leikkisä, mutta nyt on varmasti tuplasti sen. Tykkää painia, vetoleikeistä ym. ja innostuu välillä kuin pikkuvarsa telmimään ym. Erityisesti vinkulelut ovat Asbelin suosikkeja. Näihin pätee kolmen K:n sääntö: mitä korkeampi, kimeämpi ja kovempi ääni, sen parempi. Ainahan Asbel on vinkuleluista pitänyt, mutta kastraation jälkeen innostus on potenssiin x.<br />
<br />
Huomasin arkitouhun lomassa, että lähes poikkeuksetta tilanne kuin tilanne, kun kuului vingahdus esim. meidän lasten leikeistä, Asbel oli salamana paikalla. Missä vinkuu? Tästä aloin pohtia josko vinkulelua voisi käyttää kouluttamisessa naksuttinen tavoin. Hmmm. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja ostoksille. Kaupassa hartaudella painelin ja kokeilin jokaista lelua. Tavoitteena oli löytää pieni, sellainen taskuun sopiva lelu, jota voisi käyttää lenkillä. Jokaisesta lelusta tein pisteytyksen (en oikeesti): paino, painamisen helppous, äänenvoimakkuus, äänen korkeus ym. Voittajaksi valikoitui pieni donitsi. Operaation Donitsi oli alkanut.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Ensi kosketus Donitsiin</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8Oo-QJBGO0fKfcKTxeEEypXl-gTSWGiHHmg_228aBYeiRwllPS2c90FHBCmrhWwaTPyHwUzRZeFRHDUTcfx8zWx3E82RP0HXp5hYVCsJgQAzPU4efATT2u0GIM30jefSSJ0UhLZFqz2M/s1600/thumb_IMG_1901_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8Oo-QJBGO0fKfcKTxeEEypXl-gTSWGiHHmg_228aBYeiRwllPS2c90FHBCmrhWwaTPyHwUzRZeFRHDUTcfx8zWx3E82RP0HXp5hYVCsJgQAzPU4efATT2u0GIM30jefSSJ0UhLZFqz2M/s200/thumb_IMG_1901_1024.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
Pohdin heti alusta, että yhdistä aluksi naksuttimen tavoin vinkahduksen namiin. Sulo ei piittaa erityisesti leluista, joten jos saisin ehdollistettua Sulon siihen, että vingahdus olisi yhtä kuin nami, saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Suloa sinänsä ei olisi ollut tarve enää ehdollistaa, koska on muutoinkin hyvin häiriötilanteessa ottaa kontaktia, mutta tuskin siitä haittaakaan olisi.<br />
<br />
Aluksi pihassa piip - nami - piip -nami toistoja useita. Seuraavaksi lenkillä testi piip. Asbelin ilme olisi ollut näkemisen arvoinen. Yhtäkkiä hiljaisessa metsässä kuuluu Asbelin suosikki PIIP. Mitä ihmettä? Mitä, missä? Tuijotus omistajaan ja luokse. Palkka. Tällaista toistoa useasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge8z2DRm5BUm95gqQ0PnPKX4bEGgQ71N9bghEE62ANY1UmAsvucdaCztmig8fTwPe_i-xIFHlJH7yfqFPa03zJymGyFWctFAcZrUdU-X0MhBUhBhIneJQ-EeKvXrwvWJGYb5hj9DiF4t8/s1600/thumb_IMG_1896_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge8z2DRm5BUm95gqQ0PnPKX4bEGgQ71N9bghEE62ANY1UmAsvucdaCztmig8fTwPe_i-xIFHlJH7yfqFPa03zJymGyFWctFAcZrUdU-X0MhBUhBhIneJQ-EeKvXrwvWJGYb5hj9DiF4t8/s320/thumb_IMG_1896_1024.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Seuraavaksi häiriötilanteessa. Tiellä tulee auto. PIIP. Välitön katsekontakti. Toimii. Tällaista kaavaa oli seuraavat päivät. Ajatuksena ehdollistaa häiriöön ihminen = piip, auto = piip, koira = piip. No, koiria täällä ei juurikaan liiku, joten sen harjoitteleminen vaatii enemmän vaivaa, mutta periaatteena kuitenkin tuo.<br />
<br />
Olen antanut itse donitsin myös palkkana Asbelille. Toistaiseksi en osaa sanoa kumpi on suurempi palkka, itse donitsi vaiko nami. We'll see.<br />
<br />
Niin tai näin, kyseessä on mielenkiintoinen kokeilu ja aika näyttää kuinka nopeasti oppimista tapahtuu. Ja sitähän tapahtuu jos palkka on mieluisa.<br />
<br />
Jatkoraporttia seuraa.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-1686797651509078502016-11-18T23:35:00.000-08:002016-11-19T05:40:10.982-08:00Aksailua ja häiriötreeniä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<h2 style="text-align: left;">
Alustusta</h2>
<br />
Tiedättekö, kaksi kuukautta sitten vihdoin sain aikaiseksi blogin kirjoittamisen. Pohdin sitä pitkään ja lopulta päätin, että halu jakaa asioita liittyen koiriin on sen verran suuri, että blogi pitäisi perustaa. No, kaksi kuukautta myöhemmin halu jakaa asioita on edelleen kova, mutta elämän realiteetti iski vastaan: täyspäivätyö, kaksi pientä lasta, kaksi ei-niin-pientä koiraa ja omakotitalo. Jee. Eli mistä aika blogin kirjoitukselle?? No, tällaisia pikku hidasteita en ehkä tarkemin ottanut huomioon, mutta näillä mennään. Alusta asti ajatuksena oli, että teksti on tasoa tajunnanvirtaa ja kuvat kännykällä näpsäistyjä, että mitään vuoden kaunein blogi -palkintoa ei olla tavoittelemassa. Blogi on minunnäköinen ja niin sen pitääkin olla. Tässä alustus aiheelle aksailua ja häiriötreeniä. Eli ei liity mitenkään :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3H4jfSJUkZjeQQG6XumIBefSQFz7cAHYiBDfN8FwgAKe1dPjWMrmaXDAKVwwkSyiilEIs99B2aCpN-COokznchNehCYWXrK0VkjQ3vJls8pN0cGfKyXJilp63ZWr7rTnK01PUudaXJGg/s1600/IMG_1760.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3H4jfSJUkZjeQQG6XumIBefSQFz7cAHYiBDfN8FwgAKe1dPjWMrmaXDAKVwwkSyiilEIs99B2aCpN-COokznchNehCYWXrK0VkjQ3vJls8pN0cGfKyXJilp63ZWr7rTnK01PUudaXJGg/s320/IMG_1760.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"> Tämäkään kuva ei liity mitenkään mihinkään :D</span><br />
<h2 style="text-align: left;">
Agility jatkuu</h2>
<div>
Sulon viikottainen agility jatkuu. Olen todella jäänyt koukkuun kaikkiin valsseihin, vastakäännöksiin ja muuhun agilityyn liittyvään tekemiseen, että torstai-ilta on aina viikon kohokohta. Sulokin tykkää tulla hallille, vaikka poitsu onkin aina todella hillitty ja rauhallinen eikä erityisemmin ensimmäistä kolmea sekuntia lukuun ottamatta ota kierroksia hallin pihaan saapumisesta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olemme siis tasolla möllimaxi 1 eli kuvailisinko kahdella sanalla: tavoitteellista höntsäilyä. Eli yritämme kovasti saada kaikki esteet siihen kuntoon, että osaisimme ne suorittaa ja pääsisimme radan puhtaasti läpi. Tällä hetkellä kepit ja keinu ovat vielä haasteena. Radat ovat kuitenkin täyspitkiä (n. 20 estettä) ja niissä on kovasti haastetta meidän tasoiselle koirakolle. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuten aiemmin kirjoitin, meidän ohjaajalla on tapana kouluttaa niin, että mennään ja kokeillaan ja siinä sivussa opitaan. Kysyin mielenkiinnosta muutama kerta sitten, että ohjaisiko ja neuvoisiko hän meitä toisella tavalla jos meillä olisi tavoitteena kisata. Ohjaaja naurahti siihen ja totesi, että tottakai te tuutte kisaamaan! Okei. Eli ohjaaja ei kohtele möllikoiria (mölli = harjoitteleva, ei-kisaava) eri tavalla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Agitalkoot ja kisainnostus</b></div>
<div>
<b><br /></b></div>
<div>
Marraskuun alussa osallistuin ensimmäistä kertaa Tamskin agitalkoihin. Tamskin jäsenillä on talvikaudessa noin 12 tunnin talkoovelvoite, jota lähdin suorittamaan Tamskin 1- ja 2-luokan agilitykisoihin. Olisin halunnut toimia ratavirkailijana, jotta olisin nähnyt ratoja ja suorituksia, mutta nuo työt olivat jo varattu. Siispä osallistuin ilmoittautumiseen, joka oli muuten niiiiiin hektistä touhua että meinas tukka lähteä päästä. No joka tapauksessa, kun ilmoittautuminen oli ohi, pääsin hieman näkemään ratasuorituksia (joskin 2-luokan) ja ilokseni huomasin, että olisin halunnut radalle. Kroppa teki luonnostaan ohjausliikkeitä radan vieressä ja nytkähteli omituisesti :D Varmaan muillakin, jotka seurasivat joten tuskin kukaan minua hulluna piti. Eli siis tuli fiilis, että vitsit minäkin haluan kokeilla! Olin sikäli yllättynyt, että Asbelin kanssa käydyt koiranäyttelyt ovat ollaan niin suurta jännitystä että vielä pari vuotta viimeisen näyttelyn jälkeenkin astuminen näyttelyalueelle (ilman koiraa siis) saa sydämen pamppailemaan ja sykkeen nousemaan. Tietenki tilanne on aivan toinen sitten jos ja kun joku päivä käymme Sulon kanssa kisaamassa, mutta positiivinen kokemus joka tapauksessa tuo agikisoissa käynti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tuossa kappaleessa sentään oli aasinsilta eli takaisin agitreenehin ja kisaamiseen. Eli siis nyt mennään treenehin sillä mielellä, että joku päivä kisataan! Oli ihan sikahyvä fiilis mennä seuraaviin treenehin ja oli sellainen maailmanvalloittaja fiilis kun Sulon kanssa mentiin vuorollamme radalle. Näin sielunisilmin kuinka lennämme hienosti kaikkien esteiden yli ja valssaamme hypyltä hypylle. No, back to reality. Alku meni hyppy, hyppy, putki, kepit hyvin mutta kun tultiin renkaalle (jonka läpi koiran pitäisi siis hypätä) niin Sulo päättikin, että hei, tästä renkaan ja kehikon välistäkin voi mennä! No, suorituksen pysäytys ja uudestaan renkaalle. Ja taas renkaan ja kehikon vierestä. Whaat? Sulo osaa kyllä mennä renkaan. Meillä on harjoituksissa periaate, että jokin este mennään väärin, pitäisi se kyseinen este suoritaa sitten ainakin kolme kertaa putkeen puhtaasti, että koiralle jää mieleen tuo oikea suoritus. No, siinä sitten hinkattiin sitä vitsin rengasta sitten puolet ajasta. Hienosti takaisin jalat maan pinnalle. Ei ehkä ihan vielä olla kisaamassa...</div>
<div>
<br /></div>
<h2 style="text-align: left;">
Asbel ja häiriötreeni</h2>
<div>
Olen päättänyt ottaa Asbelin mukaan Sulon agitreenehin, koska käynnit ihmisten- ja koirienilmoilla ovat hyvin rajatut ja Asbelin kanssa niitä pitäisi harjoitella (siis reagoimista muihin koiriin). Asbelia kiinnostaa kastroinnin jälkeen (tuosta on siis jo 1,5 vuotta aikaa) ruoka ihan eri tavalla, joten ainakin teoreettisella tasolla voisi jotain harjoitellakin kun motivaatiota (teoriassa) voisi ruokaa kohtaan löytyäkin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tavaksi on nyt tullut, että menemme ajoissa hallille ja käymme Asbelin kanssa käyskentelemässä ensin ja sitten Sulon lämmittely ja lopuksi Sulon suorituksen jälkeen vielä Asbelin kanssa käyskentelyä hallin pihassa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ensimmäisellä kerralla Asbel kontista pihalle ja perinteinen piippauskonsertti. Joskin huomaa, että Asbelkin on rauhoittunut ja ikää tulee (lähestyy kuutta), että reaktiot ovat laimeampia (toki varmasti harjoitelullakin on merkitystä). Sen olen myös huomannut, että Asbelille kaikkein vaikein tilanne on se, että ollaan paikoillaan. Silloin reaktiotkin ovat vahvempia. No, parkkipaikalle lähdimme heti liikkeelle ja tästä johtuen piippaus jäi melkein heti pois. Elekieli oli selkeästi jännittynyt ja tarkkaileva. Yritin saada kontaktia sanomalla "katso", jota ollaan ihan ensimmäisestä pentupäivästä harjoiteltu (ruokakippo laskeutuu ainoastaan katsekontaktista, ulos pääsee ainoastaan katsekontaktista, kontista pääsee pihalle ainoastaan katsekontaktista ym). Ei mitään. No tämä ei varsinaisesti yllätä, sillä kontaktin saaminen Asbeliin onkin ollut häiriötilanteessa aina se vaikein. Asbel kuulee kyllä ja esim. istuu jos sitä pyytää, mutta katseen irroittaminen toisesta koirasta, voi se on niin vaikeaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
No, jotain olen Asbelin kanssa kuitenkin oppinut ja yrittänyt tulla itse nokkelammaksi. Opetin aikuiselle Asbelille toisen käskyn "koppi" eli yksinkertaisesti makkara lentää suuhun. Tämä uusi käsky toimii itse asiassa paljon paremmin ja tämän muistasessani siellä hallin pihassa, kokeilin häiriötilanteessa innoissani hihkaista "koppi". Ja pum. Asbel kääntyi katsomaan! Hurraa hurraa. Ette usko, kuinka hienolta tuntuu kun muulipää ottaa kontaktia sellaisessa tilanteessa kun lähellä on muita koiria. Monia teistä voi naurattaa koska tämän tason treeniä tehdään ehkä ihan pienten pentujen kanssa, mutta meille se on suuri asia. Kontaktin pituus on toki lyhyt, mutta jo se tieto, että Asbel kykenee luopumaan katseesta toiseen koiraan, edes kahdeksi sekunniksi, on minulle paljon suurempi kuin, no edes keksi tähän nyt mitään, mutta iso juttu joka tapauksessa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jatkoimme kävelyä ja "koppi" kontakti toimi joka tilanteessa. Siis aivan mahtavaa! Sulon treenin jälkeen uusintakierros Asbelin kanssa ja selvästi kontissa oleilu ja yksi kierros takana ovat Asbelin kierroksia laskeneet. Mennään uudestaan ja homma toimii hyvin. Läheltä menevä beagle räyhää Asbelille, mutta poika ei reagoi, haistelee lähellä maata ja merkkailee. Jotain on tehty oikein. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR9D-ckbUMfHO1icUIb6-94vreb0DetCUOLPzpVICFcze9f4fLqV0KVFg3M7W7jZe9bWaCIDKrZMTdI-x6SVZ8VJAYhddgfy4mzQcl2ecpTmfAxjS_mwNq_PVpoYdj7qrPgBdv54sjQpY/s1600/IMG_1673.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR9D-ckbUMfHO1icUIb6-94vreb0DetCUOLPzpVICFcze9f4fLqV0KVFg3M7W7jZe9bWaCIDKrZMTdI-x6SVZ8VJAYhddgfy4mzQcl2ecpTmfAxjS_mwNq_PVpoYdj7qrPgBdv54sjQpY/s320/IMG_1673.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Treenien jälkeen vain makoillaan</span></div>
<div>
<br /></div>
<br />
<br /></div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-28195404443084786192016-10-09T05:29:00.001-07:002016-10-09T05:29:29.700-07:00Sulo ja agilityn ihanuudet<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<h2 style="text-align: left;">
Taustaa</h2>
Aloitimme Sulon kanssa agilityn harrastamisen tasan vuosi sitten. Sulon kanssa pohdimme harrastusmahdollisuuksia ja ongelmaksi tuli Sulon kanssa heti alussa runsaudenpula. Sulo on todella oppivainen ja halukas työskentelemään, joten tämän koira kanssa voisi harrastaa ihan mitä vaan. Toko ei minua ole ikinä kiinnostanut. Olen luonteeltani melko suurpiirteinen ja minua ei kiinnosta hinkata koiran kanssa esim. yhtä perusasentoa ja sitten huomata, että ollaankin kaksi senttiä vinossa ja tulee miinuspisteitä. Toki Sulon kanssa kotipihassa ja muutoin höntsäillään tokojuttuja ja monet tokon liikkeistä ovat sellaisia, että on hyvä ihan arkielämässäkin osata (esim. seuraaminen ym.). Mutta ei niin ei. Rallytoko on jo sitten toinen juttu ja se onkin meidän kokeilulistalla edelleen. Jostain syystä agilityn vauhti ja se, että omistaja juoksee mukana ja saa itsekin liikuntaa, on ollut kombinaationa sellainen, että lopulta pisimmän korren veti agility.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNt_iJS6iXTAemhQAaoWh7Ks0XKEZSfA3mbvYzSzhvy4GgoxoG7Ygq9TqET_XopN9KnCzb97TTJtyKfzpFJInhziZhEw5VzYMqKa5v_T-uez-O11ne0bS53Thboa0HSNLmLDxGOWaZ7EI/s1600/thumb_IMG_1347_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNt_iJS6iXTAemhQAaoWh7Ks0XKEZSfA3mbvYzSzhvy4GgoxoG7Ygq9TqET_XopN9KnCzb97TTJtyKfzpFJInhziZhEw5VzYMqKa5v_T-uez-O11ne0bS53Thboa0HSNLmLDxGOWaZ7EI/s320/thumb_IMG_1347_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf7fl3K-0E-xQkUfZsEj41yh0BqY44nDUk89L6MGnlEoGd0ZS8_lMwqyTHlc1Hcy0cIs15iCE_gmotUXG3YDTllUj-FgwPY0dyBMGkMIvF4YZ1694dt84LA9xXB78UGGDxJ9CC0zuHsT8/s1600/thumb_IMG_1248_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf7fl3K-0E-xQkUfZsEj41yh0BqY44nDUk89L6MGnlEoGd0ZS8_lMwqyTHlc1Hcy0cIs15iCE_gmotUXG3YDTllUj-FgwPY0dyBMGkMIvF4YZ1694dt84LA9xXB78UGGDxJ9CC0zuHsT8/s320/thumb_IMG_1248_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<h2>
Tähtitekniikan kautta Tamskille</h2>
<div>
Vuosi sitten Sulon kanssa saimme innostuksen osallistua Tähtitekniikan alkeiskurssille Ylöjärvellä. Tähtitekniikan tilat sijaitsevat Koirakoutsin tiloissa ja voin lämpimästi suositella paikkaa. Tähtitekniikan alkeiskurssi ja jatkokurssi sisälsivät todella seikkäperäistä ja tarkkaa harjoittelua. Uskon, että saimme sieltä hyvät eväät harrastukselle, joskin omaan makuuni tahti oli siellä ehkä hivenen verkkainen (kunnon estesarjoja ei oikeastaan tullut vielä edes jatkokurssilla), mutta toisaalta perusasiat pitää ymmärrettävästi harjoitella pieteetillä ja niiden osaaminen hyvin auttaa edistymään agilityn harjoittelussa.<br />
<br />
Tammikuussa 2016 Tähtitekniikan jatkokurssin jälkeen anoin pääsyä Tamskin ryhmään(Tampereen seudun koirakerho ry) puhtaasti siitä syystä, että Tamskin tilat sijaitsevat meitä puolet lähempänä: siinä missä Ylöjärvelle ajaa meiltä 40 minuuttia, Tamskin hallille kruisailee alle 20 minuutin. Aiemmin en voinut hakea ryhmäpaikkaa, koska viikkoryhmissä pitää koiran jo osata agilityn perusteet.<br />
<br />
Hyppäys Tähtitekniikan tarkasta harjoittelusta Tamskin ohjaajamme siipien suojaan oli suuri. Tähtitekniikan tarkasta yhden, kahden ja kolmen esteen sarjoista lähdimme heti tekemään melkein täyspitkää rataa. Pieni hiki meinasi ensin pukata pintaan ensimmäisellä ja toisella kerralla, mutta ohjaajamme totesi, että tekemällä siinä oppii. No, minun tyyliini tällainen sopii että mennään eikä meinata. Olemme ryhmästämme selkeästi vähiten osaava, mutta muita seuraamalla oppii!<br />
<br />
Nyt reenailemme Sulon kanssa kerran viikossa ryhmässä, jossa on viisi koirakkoa: sheltti, espanjanvesikoira, lagotto romagnolo, shetlanninlammaskoira ja Sulo, joka Tamskin virallisten listojen mukaan on kultainennoutaja. No, kultainen poika on sekä väriltään että luonteeltaan ja kovasti on noutajangeeniä, joten ollaan vaikka sitten kultaisianoutajia ;)<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
Sulon agilityominaisuudet</h2>
Sulolla on mahtava kombinaatio kyky rauhoittua ja sitten syttyä tekemiseen kun mennään. Sulo on superrauhallinen hallilla (vaikka välillä tekee jotain ihmetempomisia joidenkin koirien suuntaan), mutta sitten kentällä mennään täysillä. En lakkaa ihastelemasta tuota rauhallisuuden ja silti energisyyden yhdistelmää. Siis aivan täydellinen minun makuuni!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVVH022Mcn7Poqdf6p5lSfTOeUZ3edJpNLGA34X01X3_wIuPr9QDzXLahI1jHsFyDNaLufUpdOhNvLgwZkrLOBEbxqR6Cqx6GxDeQwwyCFIxJiFfOIQQOWqIr83DU5_p_CnLSjPI2AlLM/s1600/thumb_IMG_1348_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVVH022Mcn7Poqdf6p5lSfTOeUZ3edJpNLGA34X01X3_wIuPr9QDzXLahI1jHsFyDNaLufUpdOhNvLgwZkrLOBEbxqR6Cqx6GxDeQwwyCFIxJiFfOIQQOWqIr83DU5_p_CnLSjPI2AlLM/s320/thumb_IMG_1348_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Sulo ressaa ihan hirveästi hallilla ;)</span></div>
<br />
<br />
Sulossa on agilityä ajatellen paljon hyviä puolia, esim. ketteryys ja pyrkimys aina seurata ohjaajan ohjeita. Ohjaajakeskeisyys ei ole kaikissa tilanteissa hyvä asia, esimerkiksi kun pitäisi irrota estesarjalle, mutta itse valitsen mieluummin sellaisen ohjaajaherkän koiran, jota voi sitten harjoittaa irtoamiseen kuin sitten sellaisen, joka tekee mitä lystää (asia ei tietenkään ole oikeasti näin mustavalkoinen). Vetäjän mukaan meillä on hyvät mahdollisuudet edetä ja kisata jos vain halua riittää, mutta yksi askel kerrallaan.<br />
<br />
Lopuksi pieni taidonnäyte tai oikestaan siis vain näyte ;) siitä, milti meno näyttää vuoden harjoittelemisen jälkeen. Vauhti on todella hidas, mutta perusperiaate itselläni on tässä, että mielummin hitaasti ja oikein kuin nopeasti ja väärin.<br />
<br />
Lisäraporttia agin suhteen luvassa taas :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dzoqW49WUVOlRLsVIsEdFjNgK_OUAkUtXaeR9q6AdAQRc1qmtqR0R4b6-F0rDmDgKVtfU7qMA-x31wfVHyVJg' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
<span id="goog_1536425227"></span><span id="goog_1536425228"></span><br /></div>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-87887101950623969582016-09-28T10:39:00.001-07:002016-09-28T11:30:28.098-07:00Retkeilyä <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<h2 style="text-align: left;">
Katajajärven pitkä vaellus</h2>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0RsvlXzqVPVZhxlLKLOAXWSmiQfGVcNhB43MIswjCoQVGen7-ICVp00Q9uV-IBu_nW4bpmPLYEsgWpK6Vs08NwT7ljTQELUGvQIc-OjP2DJj1yRXKZcqTCxwvDynwOdGgDX7Cmqh6mFY/s1600/thumb_IMG_1125_1024.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0RsvlXzqVPVZhxlLKLOAXWSmiQfGVcNhB43MIswjCoQVGen7-ICVp00Q9uV-IBu_nW4bpmPLYEsgWpK6Vs08NwT7ljTQELUGvQIc-OjP2DJj1yRXKZcqTCxwvDynwOdGgDX7Cmqh6mFY/s400/thumb_IMG_1125_1024.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kahden tuttavaperheen kanssa oli sovittu makkaranpaistoa ja retkeilyä Kangasalan Katajärvellä. Alkuperäinen ajatus oli jättää koirat kotiin, koska kaunis syyspäivä varmasti houkuttelisi paikan päälle paljon muitakin ulkoilijoita ja koiria myös. Ja kun tietää meidän poikien reaktion muihin koiriin, voisi olla helpompi jättää pojat kotiin. Kaksi eteisessä tuijottavaa nappisilmää käänsi vaa'an kuitenkin järjen puolelta tunteen puolelle ja koirat ikionnellisina hyppäsivät konttiin. Pojat oli lenkitetty aamulla joten ehkäpä suurin energia olisi poissa. </div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Luota navigaattoriin</h3>
<div>
Tiedossa oli, että parkkipaikalta ei olisi kuin muutaman sadan metrin matka laavulle, joten treffipaikaksi oli sovittu parkkipaikka, josta huiman pitkä vaellus lähtisi. No, luotimme navigaattoriin ja matkan edetessä tie alkoi käydä kovin kiviseksi ja pieni epäilys alkoi hiipiä josko olisimme oikeassa paikassa. Emme olleet. Olimme tulleet toiselle puolelle lampea, tosin nopea tarkastelu osoitti, että olimme 100 metrin päässä laavusta ;) Kävikin sitten niin, että toinenkin perhe tuli tähän väärään paikkaan ja yhdessä aloitimme pitkän ja rankan 100 metrin vaelluksen kohti laavua. </div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Koiria</h3>
<div>
50 metriä mäkeä ylös ja 50 metriä mäkeä alas ja olimme perillä. Elämäni rankin vaellus. Onneksi mukana oli eväsleipiä, makkaraa ja korvapuusteja, muutoin olisi voinut olla hapoilla..</div>
<div>
Minun vaellukseni tosin meinasi pysähtyä jo 50 metrin jälkeen kun mäen päällä huomasin, että laavulla on muita koiria. Olihan se toki odotettavaa, mutta hetken jo pohdin josko kuitenkin veisin koirat autoon kun Asbelin bravuuri eli piippauskonsertti alkoi mäen päällä. Isäntä kävi kyselemässä josko toisia koiranomistajia häiritsisi meidän rontit. Muut näyttivät vihreää valoa, ja päätin ottaa riskin (lähinnä omien hermojeni kanssa) ja laskeuduin laavulle koirien kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dxVt4z2dkkzLNnY88of6YwktweI_Of7nUKL9LMcyD84GtAppZje_6A9X89ru4Ri9cmPig1GyaUs_d7iB0xgaQ' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Asbelin piipauskonsertista taidonnäyte</span></div>
<br />
<br />
Toiset koirat sijaitsivat laavun toisella puolella, joten tilanne oli rauhallinen. Muutama vilaisu sai Asbelissa pienen piippireaktion aikaan, mutta suurimmat piippaukset ja ulinat jäivät mäen päälle. Ihmisiä oli todella paljon ja makkaranpaistopaikalle sai ihan jonottaa, mutta minun energia meni lasten ja koirien vahtimiseen. Suloa kiinnosti lähinnä makkarapaikka ja Asbelia muut koirat, joita vähitelle tuli lisää. Parhaimillaan pienellä paikalla taisi olla seitsemän koiraa, mutta taisi tulla sellainen "näyttelyefekti", että kun koiria alkaa olla paljon, ei niihin enää hirveästi jaksa reagoida. Parin metrin päässä ollut cockerspanieli ei enää saanut suuria tunteita aikaan (tässä vaiheessa paikan päällä oltiin oltu jo pari tuntia).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhllLgYokNbBgWTqkHZe0toeStNeUQ9XJtJ9Uh1gSx83PQ1GVk2rsU6FZCKMHZiTZols-kLazbvc-uJLaW56fcMmzHpDPpl1j8Cey7VexoqyHHQj1WvkoSrlouOhP3ClBTayEj4EN5pWBU/s1600/thumb_IMG_1138_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhllLgYokNbBgWTqkHZe0toeStNeUQ9XJtJ9Uh1gSx83PQ1GVk2rsU6FZCKMHZiTZols-kLazbvc-uJLaW56fcMmzHpDPpl1j8Cey7VexoqyHHQj1WvkoSrlouOhP3ClBTayEj4EN5pWBU/s320/thumb_IMG_1138_1024.jpg" width="320" /></a> </div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"> Laavun kingit</span><br />
<h3 style="text-align: left;">
Pennun kohtaaminen</h3>
<div>
Paikalla oli myös pieni parsonrusselinterrieri, joka oli energinen pakkaus. Pennun omistaja sanoi, ettei häntä ollenkaan haittaisi jos pentu pääsisi vähän haistelemaan uusia koiria. Asbelin kanssa päätettiin mennä hieman pentua haistelemaan. Asbel on aina ollut todella hienosti pentujen kanssa, joten uskalsimme hyvillä mielin käydä pennun juttusilla. Pentu ei pelännyt Asbelia, mutta varmuuden vuoksi kelli maassa ja antoi Asbelin haistella. Innostuksissaan Asbel kerran haukahti ja sitä pentu hieman säikähti. Kaiken kaikkiaan uskon kuitenkin, että oli pennulle mukava kokemus etteivät kaikki suuret ja mustat koirat (siis yleisen käsityksen mukainen) koirat ole vihaisia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkru30FTv1sCmW_zxwDrmZs8JyMzhhDdvPvNw8S8EVrrBxWlWl3YNnVYBeWE08oVDJD6Fe1l1Ez_yefuL0ziZ5kPLUDbYNrwqFONL0ElTMMiC9McYMYsqumtioupAEGglFEty3ihvE4dI/s1600/IMG_1146.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkru30FTv1sCmW_zxwDrmZs8JyMzhhDdvPvNw8S8EVrrBxWlWl3YNnVYBeWE08oVDJD6Fe1l1Ez_yefuL0ziZ5kPLUDbYNrwqFONL0ElTMMiC9McYMYsqumtioupAEGglFEty3ihvE4dI/s320/IMG_1146.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"> "mä olen niin pienoinen"</span><br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sulon kanssa kävimme myös. Imutin varalta Sulon namin kanssa pennun luokse (Sulon reaktiot pentuihin kysymysmerkki). Sulo ei huomannut mitään muuta kuin ruoan. Koirien nenät osuivat yhteen eikä kumpaakaan kiinnostanut muu kuin nami. Hieman Sulon elekieli jännittyi, mutta muutoin hyvin neutraali kohtaaminen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaiken kaikkiaan päivä oli mukava ja teki meidän pojillekin hyvää taas vähän nähdä koiria ja olla ihmisten ilmoilla. Vaikka vaellusta oli vaan huimat 100 metriä edestakaisin, olivat pojat ihan poikki kun päästiin takaisin autolle. Sen verran kuitenkin ottaa koville varsinkin Asbelilla kun </div>
hän jatkuvalla syötöllä tarkkailee tilanteita, ihmisiä ja koiria, joten aivojumppaa oli siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi. Huomaa taas, ettei koiria juurikaan liikunta väsytä vaan tuo aivojen käyttö. </div>
<div>
<span id="goog_2054750903"></span><span id="goog_2054750904"></span><br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-40227115587293281012016-09-09T23:42:00.000-07:002016-09-09T23:42:32.989-07:00Hakua à la Sulo<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<h2 style="text-align: left;">
Hakua Sulon näkökulmasta</h2>
<br />
Alun perin olin ilmoittanut ainoastaan Asbelin Pirkanmaan sennen hakukurssille. Ajattelin, että "vääränrotuiset" eivät kurssille kuulu ;) ja toisekseen Sulolla on jo viikottainen agilityharrastus. Ennen toista hakukertaa Asbel kuitenkin loukkasi metsässä tassunsa ja sai anturaansa syvän vekin. Poika jätettiin lepäilemään kotiin ja tilalle kaapattiin varakoira Sulo (uskalsin kysyä Sulon ottamista mukaan, kun huomasin, että muillakin hakuilijoilla on sennenrodun lisäksi "vääränrotuinen" mukana ;)) kokeilemaan onneaan haussa.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Makkararinki</h3>
<br />
Sulollekin päätettiin tehdä alussa makkararinki, että tilanne olisi mukava ja mieluisa koiralle. Sulon makkararinkikokeilu oli hyvin toisenlainen kuin Asbelilla. Sulon on jossain määrin ohjaajariippuvainen (Asbelin vastakohta) ja tarvitsee monissa tilanteissa tukea ja neuvoa kuinka tulisi toimia. Olemme Sulon (ja Asbelin) kanssa paljon harjoitelleen luopumista ja sitä, että koirien ja ihmisten luokse ei mennä, joten tilanne oli alkuun Sulolle vaikea. Makkararingissä kun omistaja ei reagoi vaan antaa koiran vapaasti mennä häntä kutsuvien ihmisten (joilla siis makkaraa kädessä). Sulo oli hämillään ja tuli kiltisti eteeni istumaan ikään kuin sanoen, että mamma mä tiedän kyllä ettei noiden luokse saa mennä ;) Rohkaisun ja vapautuskomennon jälkeen Sulon uskalti hieman varoen mennä ihmisten luokse. Selkeästi Sulo oli ensimmäisellä kerralla hieman epävarma, koska tilanne oli kaikella tavalla uusi. Kuitenkin hetken epäröinnin jälkeen Sulo kävi jokaisen luona herkkuja hakemassa.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Itse hakua</h3>
<div>
Sulon kanssa ensimmäinen kokeilu tehtiin niin, että maalimies juoksi koiraa innostaen piiloon ja Sulo lähetettiin pian perään. Sulo lähti reippaasti, mutta hieman vierasti vierasta ihmistä metsässä. Namin houkuttelemana meni kuitenkin perille. Maksalaatikko toimi palkkana erinomaisesti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7ZYdnDTfiweMsvQisZgZcucpRKkq09lx8w2fZWrbyewTkqzoGKwkskPVXpHgey2w48f4n_bxIs9_xrUrdmNBJfuiQgevnK4k3DVKobucpkYqtuj68_uHfs8Gh2L_Ux36Kxt1Lx_-N_cY/s1600/IMG_0912.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7ZYdnDTfiweMsvQisZgZcucpRKkq09lx8w2fZWrbyewTkqzoGKwkskPVXpHgey2w48f4n_bxIs9_xrUrdmNBJfuiQgevnK4k3DVKobucpkYqtuj68_uHfs8Gh2L_Ux36Kxt1Lx_-N_cY/s320/IMG_0912.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toinen maalimies meni piiloon niin, ettei Sulo nähnyt hänen piiloutumistaan. Hetken juteltuamme päästiin Sulon liikkelle käskyllä "ukko" (sama käsky molemmilla koirilla). Vielä haku oli sen verran uusi juttu, ettei Sulo ihan muistanut mitäs tässä nyt tehtiin (ja väli siitä kun maalimies meni piiloon ja koira vapautettiin oli liian pitkä) joten maalimiehen piti antaa lyhyt äänimerkki. Sulo hämääntyi äänimerkistä sen verran, että pysähtyi kesken juoksun. Siinä vaiheessa lähdin kävelemään rauhallisesti koiraa kohti ja lähelle päästyäni rohkaisin koiraa jatkamaan hakua. Sulo totteli ja jatkoi matkaansa. Maalimies löytyi ja palkka maistui.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kolmas haku oli jo sitten ihan kunnon suoritus. Kaksi suoritusta oli takana ja kunnolla nostattamalla ja innostamalla Sulo sitten sai juonen päästä kiinni ja reippaasti ja hienosti löysi kolmannen maalimies.<br />
<br />
Kaikki kuvat hausta ovat tasoa nämä...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhGsEsdfcFL2S283P1R76ZHo8B8OrCQ_I881ltQMmouU_y54IDJgGoWfEsED8baYfytP6eX4ehipKkjaPNL_JK6LHL8MgZ_vCzMMilZcHJy32N94O43gpU4IBk0EuAl_v-fdEQa24OpnY/s1600/IMG_0908.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhGsEsdfcFL2S283P1R76ZHo8B8OrCQ_I881ltQMmouU_y54IDJgGoWfEsED8baYfytP6eX4ehipKkjaPNL_JK6LHL8MgZ_vCzMMilZcHJy32N94O43gpU4IBk0EuAl_v-fdEQa24OpnY/s320/IMG_0908.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Analyysia</h3>
<div>
Oli sattumaa, että Asbelin vamman vuoksi Sulo pääsi kokeilemaan hakua, mutta hyväpä sattuma olikin. Haussa koiran pitää pystyä työskentelmään itsenäisesti, joten tekee Sulolle tosi hyvää, ettei omistaja ole koko ajan vieressä kertomassa miten pitää toimia, vaan koira joutuu käyttämään omia aivosolujaan. Asbel on aina ollut hyvin itsenäinen koira ja hän toimii loistavasti tilanteissa, joissa hän itse joutuu tekemään ratkaisuja. Näiden vuoksi Asbelilla on mennyt mm. karhutesti ja MH-luonnekuvaus erinomaisesti. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sulo puolestaan tukeutuu ohjaajaan taas jossain määrin liikaa. Monessa harrastuksessa ja koulutustilanteissa tämä on hyvä, koska hän kuuntelee koko ajan ja ottaa kontaktia. Kuitenkin sellainen itseinäinen ja rohkea työskentely on jossain tilanteissa toivottavaa joten haku sopii oivana virikkeenä siihen suuntaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eli jatkossa haussa ovat mukana molemmat pojat. Tekee molemmille tosi hyvää!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiexbRm1X5nMmSuAoG2W650RSAYwaBv3JpcIpoS8SgF8dKgfPoWv_fXC6IKHbxrjv-TH8azlLodvRrJYmGpEBoyFWXpkeQhA_p5doyq-5_3DRuGB4LQthAOhcw4z7fnva-StlL_oT2BNgE/s1600/IMG_0974.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiexbRm1X5nMmSuAoG2W650RSAYwaBv3JpcIpoS8SgF8dKgfPoWv_fXC6IKHbxrjv-TH8azlLodvRrJYmGpEBoyFWXpkeQhA_p5doyq-5_3DRuGB4LQthAOhcw4z7fnva-StlL_oT2BNgE/s320/IMG_0974.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">- Tuoltako haetaan?</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"> - No ei todellakaan..</span></div>
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
</h3>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-9659994604391994632016-08-27T01:11:00.001-07:002016-08-27T01:11:25.816-07:00Hakukokeilua <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<h2 style="text-align: left;">
Mitä on haku?</h2>
<br />
Heinäkuussa tuli ilmoitus, että Pirkanmaan sennen (sveitsinpaimenkoirien rotuyhdistys) järjestää halukkaille jäsenilleen hakukurssin. Pidemmittä suunnitteluitta päätin ilmoittaa Asbelin kurssille. Kummallakaan, ei minulla eikä koiralla ollut minkäänlaista käsitystä hausta harrastuksena eli täysin ummikkona päätimme lähteä kokeilemaan lajia. Tiesin vain, että haussa koira etsii metsästä ihmisen. Alla hieman tarkempi kuvaus hausta niille, jotka lajia eivät tunne.<br />
<br />
<div style="border: 0px; color: #333333; font-family: 'Droid Sans', arial, serif; font-size: 14px; line-height: inherit; margin-bottom: 0.8em; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<i>Haku tarkoittaa, että koira etsii nopeasti ja järjestelmällisesti ilmavainunsa avulla metsään piiloutuneita ihmisiä eli ”maalimiehiä”. Hakualueen keskellä kulkee pituussuunnassa keskilinja, jota ohjaaja kulkee eteenpäin ja josta koira lähetetään etsimään järjestelmällisesti vuorotellen kummallekin puolelle. Hakualue on tallattu, eikä koiran pitäisi jäljestää, vaan etsiä nimenomaan ilmavirtojen mukana kulkeutuvien hajujen perusteella. Hakualueen pituus ja työskentelyaika riippuu koiran kilpailuluokasta.</i></div>
<div style="border: 0px; color: #333333; font-family: 'Droid Sans', arial, serif; font-size: 14px; line-height: inherit; margin-bottom: 0.8em; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<i>Maalimiehen löydettyään koiran tulee ilmaista hänet, joko haukkumalla tai rullalla. Haukkumalla ilmaiseva koiran tulee haukkua koetilanteessa niin kauan, kunnes ohjaaja saapuu paikalle. Rullailmaisu tarkoittaa sitä, että löydettyään maalimiehen, koira ottaa pannassaan roikkuvan rullan suuhunsa ja vie sen ohjaajalle. Tämän jälkeen ohjaaja kytkee koiran näyttöliinaan ja koira vie ohjaajan maalimiehen luo.</i></div>
<div style="border: 0px; color: #333333; font-family: 'Droid Sans', arial, serif; font-size: 14px; line-height: inherit; margin-bottom: 0.8em; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
Lähde: http://www.kpsh.net/pk-haku/</div>
<h2 style="text-align: left;">
Asbelin harrastustaustaa</h2>
<div>
Mutta ennen kuin kerron hakukokeilustamme, kerrottakoon lyhyesti Asbelin taustasta. Asbel on oikein sellainen jukuri muulipää, jonka luonne on aivan kertakaikkisen ihana, mutta samalla ah niin raivostuttava. Hän on itsenäinen ja tekee todellakin kaikki aina oman päänsä mukaan. Asbel kiihtyy ja innostuu muista koirista niin paljon, että kaikki harrastukset, joissa muita koiria on mukana, on voitu tämän herran kohdalla unohtaa. Poikkeuksena näyttelyt, joissa Asbel kävi muutaman kerran ennen kastrointiaan ja valioituikin Suomen muotovalioksi vuonna 2014. Näyttelyihin kun voi mennä vaikka tuntia paria aiemmin koiran kanssa rauhoittumaan joten kehässä käytös on jo sitten rauhallista. No, monissa muissa harrastuksissa kuten rallytokossa, jota monet grosset harrastavat, koiran pitäisi pystyä keskittymään siihen tekemiseen omistajan kanssa eikä siihen mitä muut koirat tekevät. Ei onnistu Asbelilta, tai voisi onnistua, mutta omistajan verenpaine nousisi sen verran korkealle, ettei se olisi enää kenellekään kivaa. Niinpä harrastusmäärä on jäänyt vähälle, ei sillä että mitään varsinaista harrastuskoiraa olisimme edes etsineetkään. Meille pääasia on, että koira haluaa liikkua meidän kanssa metsässä ja on perheenjäsen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta tulihan sitä jälkikurssilla käytyä kolmisen vuotta sitten ja se homma taittui Asbelilta hyvin. Tuolloinkin kuitenkin hieman keskittymistä häiritsi muut koirat, mutta selkeästi nenän käyttö on Asbelille luontaista. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI-Bjsg6fyF-1syeW1mfU2rc0bUguBi-mxipxEgtul-AOS_HkgTMmF4vaCWKRUKxu11URdptBg6OKf3O8xZN9vlgFQMPxhAaJ5kTHPV1sd1JGBAtKHfpmniKbcaIFYl1b_R9G1cBF4NIA/s1600/IMG_1607_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI-Bjsg6fyF-1syeW1mfU2rc0bUguBi-mxipxEgtul-AOS_HkgTMmF4vaCWKRUKxu11URdptBg6OKf3O8xZN9vlgFQMPxhAaJ5kTHPV1sd1JGBAtKHfpmniKbcaIFYl1b_R9G1cBF4NIA/s320/IMG_1607_1024.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Asbelin harrastuksia on tokon ja muun vakavan toiminnan sijaan mm. ei niin vakava </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
"rupikonnan etsintä" ;)</div>
<div>
<br /></div>
<h2 style="text-align: left;">
Ensimmäinen hakukokeilu</h2>
<div>
Hakukurssi järjestettiin Ylöjärvellä ja kurssille oli ilmoittautunut yhteensä kahdeksan koirakkoa (joista kaksi ei ollut ensimmäisellä kerralla paikalla): neljä berniä, hovawart, bordercollie, landseer ja Asbel. Ensimmäisen kerran ensimmäinen puolituntinen meni kun kouluttaja kertoi haun taustoista, periaatteista ja säännöistä. Kouluttaja kertoi myös mitä vaaditaan, jos haluaa edetä kilpatasolle asti. (tässä välissä minä hieman saatoin jopa ääneen naurahtaa. Ajatus Asbelin kanssa kisaamisesta sai väkisin hymyn huulille ;) ) Kävi ilmi, että kaikki muut paikallaolijat olivat jo aiemmin harrastaneet lajia joten me olimme ainoa "ummikkokoirakko". No, olin kuitenkin jo etukäteen ottanut selvää, että myös aloittelijat olivat tervetulleita, joten päätin että vaikka saisimme tyhmänleiman, esittäisin kaikki kysymykset mitä mielessä oli. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Taustalla oli siis vähäistä harrastustoimintaa ja koko kesä menikin kotona ja metsässä möllötellessä, joten yhtäkkinen visiitti muualla sai selkeästi Asbelin kierrokset nousemaan. Olimme vuorossa toisena kun olimme nähneet yhden koirakon, iloisen bernin suorituksen. Päästyään kontista ja nähtyään ringissä odottavat ihmiset Asbel päättikin pitää (odotetusti) hienon konsertin, minkä seurauksena päätetiin, että Asbelin vuoro aloitetaan makkararingillä, jossa ympärillä olevat ihmiset kutsuvat nimeltä koiraa luokseen ja antavat herkkuja. Tarkoituksena on luoda mukava ilmapiiri koiralle ja että antaa mielikuva, että ihmiset ovat kivoja (Asbelin mielestä ihmiset ovat ihan kivoja kunhan ne on ensin kunnolla haukuttu, varsinkin tuollaiset epämääräiset, jotka seisovat ringissä metsässä ;) ). </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkBFskD1LRtW6WOptV-58kEo-2nkV0pLToG86c9yWd2j4ncxSoNTuvT7AQAJdzuid1CALvKBnHIKZBVEJ177VDRE7hizSPK3wLs40mJuiAC_PAHEnlFM00JxdH0DJT98qW4xbzuYdelE0/s1600/thumb_IMG_0799_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkBFskD1LRtW6WOptV-58kEo-2nkV0pLToG86c9yWd2j4ncxSoNTuvT7AQAJdzuid1CALvKBnHIKZBVEJ177VDRE7hizSPK3wLs40mJuiAC_PAHEnlFM00JxdH0DJT98qW4xbzuYdelE0/s320/thumb_IMG_0799_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta. Metsässä ei kännykällä saa oikein hyviä kuvia, eikä kuvien ottaminen ole helppoa kun samalla pitäisi pitää koiraa ja keskittyä jotenkin tekemiseen..</span></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Makkararingin aikana minä odotin puskassa, sillä olimme todenneet, että koska aikasempaa hakuhistoriaa ei ole, olisi varmempaa jos maalimiehenä olisi tuttu ihminen. Etäisyys lähtöpisteestä oli sen verran lyhyt (n. 30 m), että Asbel löysi heti minut ja sai siitä palkkaa. Toiseen piiloon minä menin sitten vieraan maalimiehen kanssa, ja sovimme, että minä en reagoi löytöön mitenkään vaan maalimies kehuu ja antaa palkan. Jälleen kerran piilo oli helppo. Pääasia oli kuitenkin, että Asbel saa juonenpäästä kiinni. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kolmannella kerralla maalimiehenä oli ainoastaan vieras ihminen. Lähtötilanteessa maalimies näytti Asbelille namikippoa, jossa oli maksalaatikkoa, ja oikein lirkuttelemalla lähti juoksemaan metsään, minkä tarkoituksena oli herättää Asbelin mielenkiinto. Käännös pois päin, ettei Asbel näe suoraa linja </div>
<div style="border: 0px; color: #333333; font-family: 'Droid Sans', arial, serif; font-size: 14px; line-height: inherit; margin-bottom: 0.8em; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
piiloon ja kova nostatus Asbelille :" Mihin se ukko oikein meni? Missä ukko on" ym". Takaisin asemiin ja kun koira katsoo oikeaan suuntaan, lähetys etsintään sanalla "ukko". No edellämainitut toimenpiteet saivat sen verran Asbelin kiinnostuksen nousemaam, että Asbel hienosti lähti etsimään ja löysi maalimiehen. Ihan lopussa Asbelin kiinnostus lopahti, eikä poika malttanut tulla maalimiehen kanssa pois vaan lopussa lähti omille teilleen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUNKm6ZQC_L2W1dSDGsRRmuaJcXb-IqMrXSb_jS7bN5yJ19I0uo9lp1mUTRmglRSULyV8-6YlwOSRkZIxLjClYfxbsGVI-tLt6Jc4KlLYbkuRjbwN0dSRwlyQ1J6Q0tZEVTTpsH8-pVCs/s1600/thumb_IMG_0792_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUNKm6ZQC_L2W1dSDGsRRmuaJcXb-IqMrXSb_jS7bN5yJ19I0uo9lp1mUTRmglRSULyV8-6YlwOSRkZIxLjClYfxbsGVI-tLt6Jc4KlLYbkuRjbwN0dSRwlyQ1J6Q0tZEVTTpsH8-pVCs/s320/thumb_IMG_0792_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Maalimies löydetty!</span></div>
<div style="border: 0px; color: #333333; font-family: 'Droid Sans', arial, serif; font-size: 14px; line-height: inherit; margin-bottom: 0.8em; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<h2 style="text-align: left;">
Analyysia</h2>
<div>
<br /></div>
<div>
Asbel tykkää hakea, mikä on pääasia ja koko homman juju. Kouluttajan mukaan suurin osa koirista tykkää hausta, koska se ei ole ehkä niin justiinsa (vrt. esim toko) ja koira saa vapaasti juosta metsässä. Toisekseen Asbel lähti oma-aloitteisesti hakemaan. Kolmanneksi Asbel ei haukkunut maalimiehelle! Sinänsä yllättävää, koska voisin kuvitella, että ihmisille haukkuherkkä koira alkaisi haukkua kun löytää metsästä vieraan ihmisen. Asbel meni maalimiehen luokse empimättä ja teki työtä itsenäisesti. </div>
<div>
<br /></div>
<h2 style="text-align: left;">
Tulossa seuraavalla kerralla...</h2>
<div>
Seuraavalla kerralla kerron enemmän miten haku sujui Sulolta, joka pääsi kokeilemaan osaamistaan kun Asbelin tassussa oli vekki ja poika oli muutaman päivän levolla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Oli nimittäin hyyyyyvin erilainen suoritus kuin Asbelilla ;)</div>
<div>
<br /></div>
</div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5105873154254883927.post-56136239909694216462016-08-20T00:04:00.001-07:002016-08-20T00:04:46.733-07:00Tervetuloa Muulimaahan!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Saanko esitellä muulimaan asukkaat: 5-vuotiaan isosveitsinpaimenkoiran Asbelin ja 2-vuotiaan labbismix Sulon. Elämä muulimaassa ei ole aina yksinkertaista, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa ja täynnä tapahtumia!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNK7N2kfogJSd1vDqw0BiNEtWyl320TQ_w0tT03HC530VQW4amopSdMa0kXT_kaeg-z0erEtE_lTyrXBzgoS200BNl98kdMAl6KleVsetvbap-iO7aIE2kfTJ0k8vEfvbf-nkeDMdDJNk/s1600/thumb_IMG_9612_1024.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNK7N2kfogJSd1vDqw0BiNEtWyl320TQ_w0tT03HC530VQW4amopSdMa0kXT_kaeg-z0erEtE_lTyrXBzgoS200BNl98kdMAl6KleVsetvbap-iO7aIE2kfTJ0k8vEfvbf-nkeDMdDJNk/s400/thumb_IMG_9612_1024.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<span id="goog_1441891072"></span><span id="goog_1441891073"></span><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
</h2>
<h2 style="text-align: left;">
Taustaa</h2>
<div>
Haaveilimme koirasta monta vuotta, mutta isännän allergian takia emme uskaltaneet ottaa karvaturria kotiimme. Liekö sitten syy siedätyshoidon vai minkä, mutta allergiaoireiden vähennyttyä uskalsimme ottaa riskin (tiedostaen, että saattaisimme joutua luopumaan koirasta) ja päätimme hankkia vihdoin oman koiran. Rotuvalinta ei ollut selvä, mutta kaksi kriteeriä koiralle oli: iso ja lyhytkarvainen. Emäntää ovat aina miellyttäneet molossirodut ja kävimme bokserikennelissä vierailemassa ja harkitsimme vakavasti bokseria. Lyttykuono arvelutti terveyssyistä isäntää ja päätimme vielä etsiä "sitä oikeaa".<br />
<br />
Eräänä päivänä ajomatkalla Oulusta Viitasaarelle muistui emännän mieleen isosveitsinpaimenkoira ja iPadilta kesken matkan emäntä sitten näytti isännälle koiran kuvaa ja kysyi, että miten olisi tällainen. No, ulkonäkö miellytti ja rotukuvauskin tuntui oikealta. Siitä sitten paljon lukemaan ja katsomaan videoita. Rodussa tuntui olevan paljon sellaista, mitä etsimme koirasta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Otimme yhteyttä rotujärjestöön ja mutkan kautta saimme tiedon kasvattajasta Jyväskylässä. Harmiksemme saimme kuulla, että jokavuotinen grossemeeting oli juurikin pidetty (mikä mahdollisuus olisi ollut nähdä kerralla paljon koiria!), mutta pääsimme kuitenkin tutustumaan perheen kahteen narttukoiraan. Muistamme sen hetken, kun ajoimme pihaan ja koirat tulivat pihaan tutustumaan meihin muukalaisiin. Kova vahtihaukku teki vaikutuksen, olihan se ominaisuus jota haimme. Rotuvalinta oli oikeastaan vahvistusta vaille selvä jo ennen tutustumista, mutta nuo kaksi narttua löivät viimeisen naulan arkkuun :) Paluumatkalla joimme Hirvaskangaan ABC-asemalla rodunvalintakahvit.<br />
<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
Pentu Norjasta</h2>
Rotuvalinnan jälkeen alkoi kuumeinen pennunetsintä. Selvää oli, että Suomesta sitä ei saisi, joten suunta oli ulkomaille. Kyselyitä lähti mm. Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin, Ranskaan ja Norjaan. Sveitsin pennunvälittäjä Eva Meyerin kautta kuulimme, että hänen kasvatillaan Norjassa on pennut ja siitä se sitten lähti. Pentuja oli syntynyt kymmenen, joista kahdeksan oli urosta. Kolme oli vapaana ja kuvausten ja syynäysten jälkeen päädyimme pentuun, joka rakenteellisesti vaikutti parhaimmalta, mutta jonka merkit päässä olivat hieman valkoisen suhteen vajaat. Tuo pentu oli Asbel.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuzfoaVc82E_5Mhza5RbBE6Bk8ko_Z-pRjh6CPuSozopgeTLBrPBPHvd-PwEXClXnCYnnx1ejRmWnj_H6yrToqtYG50NLBhpQkI6XjZDuQ5EP6e1cexeQbaHZG2c4eovddjXqnafwAhc0/s1600/Asbel1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuzfoaVc82E_5Mhza5RbBE6Bk8ko_Z-pRjh6CPuSozopgeTLBrPBPHvd-PwEXClXnCYnnx1ejRmWnj_H6yrToqtYG50NLBhpQkI6XjZDuQ5EP6e1cexeQbaHZG2c4eovddjXqnafwAhc0/s320/Asbel1.jpg" width="212" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Asbel 5-viikkoa</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVjseOGmlqU74HLbtwADQGMmwREfIfL5MtxmybIt-2-9HOEKXG_xn8ieuVd4X7rj8_C0qmo6h7e4ucdVDh0Fn-bdHxp8gw-Eqgx0tYOZath67ebEpgDFCdXX30kyRh6bPXFHa4mtbQZPM/s1600/thumb_DSCN2880_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVjseOGmlqU74HLbtwADQGMmwREfIfL5MtxmybIt-2-9HOEKXG_xn8ieuVd4X7rj8_C0qmo6h7e4ucdVDh0Fn-bdHxp8gw-Eqgx0tYOZath67ebEpgDFCdXX30kyRh6bPXFHa4mtbQZPM/s320/thumb_DSCN2880_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Asbel 10-viikkoa</span></div>
<h2 style="text-align: left;">
Sulo</h2>
<div>
<br /></div>
<div>
Kolme vuotta myöhemmin Asbelille oli aika hankkia kaveri. Asbel on hyvin seurallinen kaveri ja vaikutti, että seura voisi tehdä pojalle hyvää. Alkuperäinen ajatus oli hankkia toinen grosse, mutta aikataulut (toinen lapsi tulossa) ja huono saatavuus johtivat siihen, että Asbelin rinnalle hankittiin Sulo.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-4mpVtqTAHmJ9IJkfrOCAG6nYtX0XPN3knPAivHZlnYREz4M1bNMC4UTy58FSaKHldYWrk8ClkrLp95M46c-FrKJpL3aq-aQyZEAQhl9fUKnZ68-kT6wenGizn0xBdT2ftCdoaPlUqN0/s1600/IMG_3781_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-4mpVtqTAHmJ9IJkfrOCAG6nYtX0XPN3knPAivHZlnYREz4M1bNMC4UTy58FSaKHldYWrk8ClkrLp95M46c-FrKJpL3aq-aQyZEAQhl9fUKnZ68-kT6wenGizn0xBdT2ftCdoaPlUqN0/s320/IMG_3781_1024.jpg" width="320" /></a> </div>
<span style="font-size: xx-small;">Kuva: Asta Laiho</span></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sulo tuli ihanasta kodista Virolahdelta, jossa Sulon emä Sissi majailee. Sulon rotuyhdistelmä ensin mietitytti, lähinnä aktiivisuustaso puolesta, mutta Sulo oli kuulemma hyvin rauhallinen karvaturri, joten rohkenimme ottaa hänen kotiimme. Rotumixin puolesta voisi kuvitella, että on todella energinen tapaus, mutta hän on hyvin rauhallinen, joskin täpäkkä ja hieman terävä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sulo on ollut loistava kaveri Asbelille, emmekä ole päivääkään katuneet tällaisen vesselin hankintaa. Tarkemmat kuvaukset kaveruksista löytyvät omien sivujen alta.</div>
<div>
<br /></div>
<h2 style="text-align: left;">
Blogi</h2>
<div>
<br /></div>
<div>
Ajatus blogista on kytenyt pitkään. Itseäni kiinnostavat blogit, jossa kerrotaan koirien koulutuksesta ja ehkä sen tuomista haasteista ja kommervenkeistä. Sitten on myös mukava lukea ihan arkisista asioita. Eli blogissa tulee olemaan näkökulmia aiheista, jotka itseäni kiinnostavaa: Luvassa on ainakin agilityä, hakujuttuja, metsäretkiä ja ihan sellaisia tavallisia arkisia juttuja. Aion myös vertailla Asbelia ja Suloa ja heidän kouluttamistaan. Kyseeessä on kaksi täysin erilaista koiraa ja heidän vertailemisensa on kuin vertailisi lomaa Islannissa lomaan Mauritiuksella - molemmissa on puolensa ja molemmat viehättävät omalla, hyvin erilaisella tavallaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pidemmittä puheitta, tervetuloa lukemaan muulimaailman tapahtumista!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br /></div>
Sara-Maariahttp://www.blogger.com/profile/02877007832934498293noreply@blogger.com2