torstai 31. elokuuta 2017

Sertin metsästys

Niinhän siinä kävi, että edellisen päivityksen jälkeen iski kunnon kisakärpänen. Etenkin kesäkaudella on ihan lähiympäristössä kiitettävästi kisoja, joten maltilla piti miettiä mihin rahansa laittaa: joka kisoissa ei viitsi pyöriä  (vai viitsiikö ??). Heinäkuun lopun kotikisat Tamskilla olivat kuitenkin itsestäänselvyys. Siitä seurasi kisat Hervannassa ja vielä Lempäälässä. Alla kustakin kilpailusta lyhyt päivitys.

Tamskin heinäkuun kisat 


Tutussa ympäristössä oli mukava startata kolme starttia. Osallistujia oli liikkeellä taas mukava määrä ja aikataulut olivat tehty niin, että turhilta odotteluilta vältyttiin ja pienen hengähdystauon jälkeen pääsikin sitten starttaamaan oma lähdöt.

Olimme melko alussa vuorossa, joten heti rataan tutustumisen jälkeen olikin jo aika hakea koira autosta. Hyppyrata vaikutti melko simppeliltä, mutta harmittavan keppivirheen jälkeen yritin uusia väärän keppivälin ja tuloksena suoritus hylättiin. Olisimme saaneet virheitä vain viisi jos olisimme uusineet oikean välin ja tuolla tuloksella sijoittuneet kolmansiksi, mutta HYL tuli joka tapauksessa plakkariin. Ei muuta kun uutta matoa koukkuun!

Seuraavan lähtö olikin sitten agilityrata ja ensimmäistä kertaa meille kävi niin, että Sulo kiinnostui ratahenkilöstä ja lähti kepeiltä kohti keppien takana istuvaa ratahenkilöä. Onneksi kilttinä ja tottelevaisena koirana Sulo kääntyi takaisin kutsusta, mutta kepeiltä taas viisi virhepistettä. Loppukenttä sujui hyvin ja tuloksena palkintopallisijoitus 3.

Viimeisenä ratana sitten jälleen agilityrata ja sisuuntuneena päätin, että nyt ne kepit sitten tehdään oikein. Rata vaikutti melko haastavalta ja mutkikkaalta ja hetken pohdinkin että onko varmasti kyseessä ykkösluokan rata? No, toisaalta hitaammat ja teknisemmät radat sopivat meille paremmin, koska melko verkkaisella askeleella käypi meidän tie.

Sisuuntuminen palkittiin ja rata sujui meiltä puhtaasti. Tuloksena kaivattu toinen nollarata ja LUVA. Koska rata oli melko haastava, ei kukaan muu saanut nollatulosta, joten pääsimme ensimmäistä kertaa korkeimmalle korokkeelle. Sellainen nolo moka sattui, että olin katsonut alustavaa tulosluetteloa sen verran nopeasti, että luulin olevani ainoa tuloksen saanut ja poistuin välittömästi tuomarin kättelyn ja palkinnon jälkeen. Isäntä sitten huomautti ettei saanut edes kuvaa otettua kun hän jäi odottamaan kaikkia kolmea palkinnoille ja olisi sitten napannut kuvan. Meikäläinen "koppavana" sitten poistui ennen kuin muut ehtivät sitten edes tulla paikalle..Hieman hävetti jälkikäteen...

Hervannan kisat


Hervannan kisoihin lähdimme jahtaamaan sitä viimeistää nollaa, joka olisi oikeuttanut meidät sertiin ja luokkanousuun kakkosiin. Ulkokisat käytiin helteessä ja oma olo oli todella vetämätön. Oman vuoron tullessa toivoin, että joku muu olisi ollut tilallani juoksemassa...

Rata sujui kuitenkin hyvin ja keppiharjoitukset olivat tepsineet. Kepit puhtaasti jes! Aina kun kepit menevät puhtaasti, herää toivo nollaradasta, mutta keppien jälkeen karisi sitten sekin toivo kun Sulo hyppäsi renkaalle ilmeisesti liian kaukaa ja halkaisi hypyllään renkaan. Virheitä viisi. Loppurata meni puhtaasti ja lopulta sijoitus 3/17. Hyvä sijoitus, mutta kaivattu nolla jäi uupumaan. Vaikea oli tämäkin rata, koska koko ykkösluokassa tuli vain yksi nolla.

Toinen startti piti sisälläään myös haastavan radan. Alku sujui hyvin, mutta haastava putkikulma liian kaukaa ohjattuna aiheutti Sulossa hämmennystä ja ilmeisesti kieltäytymisestä tuli viisi virhepistettä. Toinen viisi sitten kontaktivirheestä. Kepit sujuivat puhtaasti. Sijoitus 6/17.

Mitä jäi Hervannasta käteen? Kepit sujuivat, mikä oli ilon aihe, mutta sitten tuli muita virheitä. Opittua oikeastaan se, että edelleen Sulo pitää ohjata melko pitkälle. Vielä ei koira irtoa tarpeeksi. Seuraavissa kisoissa sitten varman päälle ja ohjaus selkeästi lähempää estettä, niin viesti koiralle on selkeä.


                                                                                   Kuva: Marika Hukari

Lempäälän kisat


Elokuun loput kisat Lempäälässä eivät keränneet kuin muutaman osallistujan. Ykkösluokassa sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska sijoituksen sijaan haetaan sitä puhdasta nollatulosta. Tuomarina toimi vanhempi herrasmies, joka kertoi, että kyseinen rata oli hänellä ruutupaperilla piirrettynä ja hän itse on mennyt sen joskus 80-luvun loppupuolella. Jälkijäteen ajateltuna kyseessä oli ilmeisen haastava rata, koska koko ykkösluokassa taisi olla taas vain yksi nolla. Tokkohan se ollut silloin 30 vuotta sitten yhtä vaikea ;)



Olimme sekä A- että B-radalla vuorossa viimeisenä. Rata oli toisaalta hyvin virtaviivainen, mutta monet esteet olivat toisiinsa nähden melko vinossa, mikä oli mielenkiintoinen lisä. Kukaan maksi1 -koirista ei saanut ennen Suloa nollaa, joten tiesin, että pitäisi tulla nappisuoritus jos meinaisi nollan saada.

Olin tehnyt aamulla päätöksen olla viemättä Suloa lenkille. Olisi kiinnostavaa nähdä mikä olisi energiataso jos aamulla ei olisi saanut olla irti. Tokihan alkulämmittelyt metsässä kentän läheisyydessä oli tehty, mutta luonnollisesti remmissä. Irti ei Sulo ollut saanut olla ollenkaan (mihin koira on kuitenkin tottunut). Koira lähtöasemiin ja liikkeelle. Heti ensimmäisestä hypystä tuli selville, että nyt on pojalla energiaa. Tajusin kauhukseni, että nyt on muuten pakko juosta. Pelkäsin jo radan alussa keppejä, koska mitään keppivarmuutta meillä ei ole ja tuollaisella vauhdilla niistä ei todennäköisesti tulisi mitään. Pari hyppyä ennen keppejä Sulo liukastui nurmipohjalla ja hetken näytti siltä,  että rimoja kohta rämisee, mutta niin vain sai Sulo itsensä koottua hypylle.


                                                                                   Kuva: Marika Hukari


Valssi ennen keppejä ja ohjaus: keppi keppi keppi...Minulla on tapana rytmittää kepit hokemalla pujottelussa kunkin kepin kohdalla keppi keppi keppi. Lisäsin varmuuden vuoksi siihen vielä käsiohjauksen, ettei ainakaan keppivirhettä tulisi. Tuomarin katsoi kuulemma hyvin tarkkaan tuon käsiohjauksen, koska koiraan ei saa suorituksen aikana koskea. Energiatasosta huolimatta kepeiltä tuli puhdas suoritus! Jes, olisiko nyt se sertin päivä?? Kepeiltä putkeen ja puomille. Hyvin menee, kunnes tuo energiataso kostautuu. Puomin päässä Sulolla liikaa vauhtia (tai ohjaajalla, miten sen nyt sitten ajattelee) ja liian kaukaa hyppy pois ja kontaktivirhe. Dämn! Loppurata sujui puhtaasti ja voittaja bordercollien jälkeen, jolle myös viisi virhettä, olimme sijalla kaksi. Pahus mikä virhe, mutta kontaktiharjoituksia pitää joka tapauksessa tehdä.

B-rata oli myös haastava. Kaksi hylättyä ennen meitä ja yksi 10 pisteen suoritus. Njaah. Mitähän meille tulee. Sulo linjalle ja ohjaus kahdelle hypylle. Ensimmäistä kertaa heti toisella esteellä tuli rimanpudotus. No siihen meni sitten sekin nolla. Loppuradalle ei enää mitään painetta, puhtaat kepit mutta sitten omituinen virhe pituudella. Ilmeisesti oma hartialinja osoitti jo vasemmalle keinulle, niin Sulo tuli pituuden sivusta läpi. Hassu virhe, mutta nollasuoritus oli jo kariutunut aiemmin joten en välittänyt siitä. Loppu hyvin ja maalissa 10 virhepistettä. Kävin vilkaisemassa tulostaulun ja yllättävästi olimme sijalla yksi virhemäärästä riippumatta. Palkintopeitto, maljakko ja lelut kainaloon ja kotiin.



Loppupohdinta

Viimeisen neljän lähdön saldona jokaisesta lähdöstä tulos, mutta ei yhtään nollaa. Sulo on melko varma koira ja hylättyjä emme ole montaa saaneet, mikä sinänsä on ihan kiva, mutta kun se tavoite on se nolla niin ei paljon lohduta. Mielenkiintoisena havaintona, että ne kepit, joita eniten jännitän, ovat sujuneet puhtaasti kaikissa lähdöissä. Kontaktit pitää harjoitella nyt tosissaan, eikä vaan sinnepäin kuten minulla usein on tapana ;)

Perusvarmana koirana ja ohjaajaherkkänä olen varma, että Sulo saa pian sen kaivatun nollan ja pääsyn kakkosluokkaan. Lempäälän kisoissa jäin katsomaan kakkosluokan rataa, ja täytyy sanoa, että hieman teknisempänä ja haasteellisempana ratana olisin kovasti jo kaivannut kakkosiin. Siellä joutuu itsekin jo tarkasti miettimään ohjauskuvioita jne. Tämä rouva haluaa haastetta nääs!

Tule serti sieltä jo tule!