lauantai 14. lokakuuta 2017

Uusia tuulia

Syyskuun alussa tuli Sulon kanssa kaksi vuotta täyteen agilityharjoittelussa. Alkuvuodesta saavutimme kriittisen pisteen harjoittelussa kun pääsin ensimmäistä kertaa toteamaan, että ainakin teoreettisella tasolla osaamme kaikki esteet (ilman apuvälineitä ja avustusta). Harjoitteluunkin tuli uutta puhtia (ei sillä, että sitä jotenkin olisi puuttunut aiemmin) kun päätös virallisesta kisaamisesta kypsyi.

Kesällä kouluttajamme yllättäen ilmoitti, että hän jää koulutushommista vuodenvaihteen jälkeen tauolle. Kouluttaja uskoi, että Tamskilta löytyisi jatkaja ryhmälle, mutta pieni pelko alkoi hiipiä puseroon, että entä jos uutta vetäjää ei löydykään? Uuden ryhmäpaikan saaminen kesken sisäkauden voisi olla haastavaa... Kypsytin ajatusta mielessäni hetken ja kysyin kouluttajaltamme
josko hän pahastuisi jos vaihtaisin ryhmää ennen vuodenvaihdetta. Kouluttaja suhtautui asiaan hyvin ja itse asiassa totesi, että aika ajoin olisikin hyvä saada opastusta muiltakin kouluttajilta, koska kaikilla on omat näkemyksensä ja opetusmetodinsa, ja etenkin kisaavien koirakoiden olisi hyvä saada uutta perspektiiviä harjoitteluun.

Uusi ryhmä

Lokakuun alusta alkaen meidän harjoittelussa ovat siis puhaltaneet uudet tuulet! Edellinen ryhmä
oli varsin mukava, mutta niin vaikuttaa myös uusi ryhmä olevan. Mukana mm.
aktiivinen lyhytkarvainen collie, iloinen cockerspaniel, kultsu, toinen x-rotuinen jne (jälkimmäisistä ei adjektiiveja mukana koska en ole vielä nähnyt livenä). Porukalla on aktiivinen keskusteluryhmä,
jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi ryhmään. Joku innostui siitä, että saadaan lisää noutajaenergiaa poppooseen. No, siihen totesin että Sulo on kyllä melko hidas tapaus...

Ja kuinka oikeassa olinkaan! Ensimmäiset harjoittelut tehtiin täyspitkällä radalla, joka vaikutti melko samankaltaiselta kuin edellisen ryhmän radat. Kepilletulokulmaa lukuunottamatta mitään erityisen monimutkaista siinä ei ollut, mutta voi pojat mikä laiskiainen kentällä oli. Ja se en ollut minä. Eihän Sulo ikinä ole mikään vauhtihirmu ollut, mutta laiskuusennätys tehtiin kyllä heti ensimmäisissä harjoituksissa. Hetkittäin jopa steppasin paikallani (tai ainakin tuntui siltä) kun odotin koiraa ja yritin kovasti tsempata poikaa eteenpäin :) Jaksaa jaksaa, huudot kaikuivat hallissa kun uudesta ryhmästä innostunut omistaja yritti koiraansa tsempata. Hitaudesta huolimatta totesin, että taisimme saada heti yrityksellä kerralla nollaradan. Yliaikaa taisi mennä kyllä sitten se puoli minuuttia ;D (harjoituksissa luonnollisesti ei aikaa lasketa, mutta..). Alla videolla hitausennätysrata :)



Analyysia

Radan jälkeen kouluttaja sanoi, että Sulo seuraa minua koko ajan. Totta. Sulo tarkkailee koko ajan minua ja sen vuoksi koiraa on helppo ohjata, mutta toisaalta se ei myöskään irtoa helposti. Kouluttaja sanoi, että Sulosta saa sellaisen vaikutelman, että on rutinoitunut tekemään koko radan sellaisessa työmoodissa ja tietää, että sitten vasta saa palkan. Kouluttaja ehdotti, että aletaan palkkaamaan pitkin rataa niin koiran motivaatio säilyy. Sanoi, että ethän sinäkään haluaisi tehdä kuukautta hommia ja sitten saada siitä yhden euron palkaksi :) 

Palkkausasian taustaa avasin uudelle kouluttajalle sen verran, että aiemmin harjoituksissa palkkasin Suloa pitkin rataa, mutta koska koira on jo valmiiksi minussa kiinni niin palkkaus kesken radan saattaa johtaa siihen, että koira jatkuvasti hakeutuu luokseni. Esimerkiksi kehuminen kesken keppisuorituksen on johtanut siihen, että välittömästi sanan hyvä kuullessaan Sulo lopettaa kepit ja tulee luokseni. No, puolensa ja puolensa, mutta nyt ajatuksena on palkata koiraa enemmän ja erityisesti onnistuneiden suoritusten jälkeen. 

On yleisesti tunnettu fakta, että koiran virettä nostaa lelulla palkkaus ja virettä puolestaan laskee namilla palkkaus. Kouluttaja lähti heti ehdottamaan lelupalkkausta, mutta siihen totesin, ettei Sulo välitä leluista (enkä itse ole ikinä jaksanut nähdä sitä vaivaa, että kouluttaisi koiran niin että se palkkaantuisi lelulla). Siihen puolestaan kouluttaja totesi, että oletko ikinä vienyt Suloa lemmikkikauppaan niin, että hän saisi itse valita lelu? Luulin, että hän vitsailee ja naurahdellen vastasin, että juu en. Kunnes ymmärsin, että hän on tosissaan. Jotenkin naurattaa ajatus, että menisin Sulon kanssa kauppaan leluja katselemaan. Siis lähinnä siitä syystä, ettei Sulo välitä leluista. Se todennäköisesti tuijottaisi minua tiiviisti ja odottaisi vaan jotain komentoa. Ei edes huomaisi leluja. Siinä me sitten seisottaisiin ja tuijoteltaisiin toisiamme ja lelut homehtuisivat koreihinsa :D


Analyysi jatkuu


On mielenkiintoista saada täysin uuden ihmisen pohdintaa koirasta. Kouluttaja "hyväksyi" leluperusteluni ja päädyttiin jatkamaan namilla. Ensimmäisellä kerralla taskussa oli juustoa. Kouluttaja ehdotti sellaista harjoitusta, että minä ohjaan koiran hypylle ja kun koira ponnistaa, heitän juustopalan eteenpäin. Eli koira palkkaantuu siitä kun lähtee itsenäisesti eteenpäin sen sijaan että palaisi aina omistaja luokse saamaan palkkaa. Sulo syttyi heti parempaan vireeseen kun tajusi, että joka suorituksesta saa palkkaa! Jee, kivaa! Vielä muutaman kerran, ja sitten vielä kun koira sai palkan kauempana, piti se ohjata samalle hypylle takaisin ja palkkaus taas eteen. Hyvin toimi!

Lopuksi vielä kouluttaja antoi kotiläksyksi harjoituksen, että Sulon täytyy antaa voittaa minut. Sulolle on ilmeisesti radalla oleminen vähän sellaista rutinoitunutta suoritusta ja siihen pitää saada muutos. Sulon täytyy ymmärtää, että hän saa mennä minun ohitseni ja että siitäkin voi saada palkan. Kotiläksyksi saimme harjoitteen, jossa namikippo laitetaan kauaksi eteen maahan ja käskystä minä ja Sulo lähdemme juoksemaan kipolle. Sulo saa palkan, jos ehtii sinne ennen minua. Minä puolestani saan "palkan" (jee, nakkia, my favourite!) jos minä ehdin ennen. Kotona olemme tätä tehneet nyt, ja Sulo kyllä aktiivisesti menee edelle, joten toivoa on :)